Wednesday, October 12, 2011

Konfirmaatio


Otsikko: konfirmaatio
Viestejä yhteensä: 49
Keskustelu aloitettu: 16.11.2007 20:44
Viimeisin viesti: 18.11.2007 08:26

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:44
HaamuL kirjoittaa kasteesta ja kertoo, kuinka se on kokonaan Jumalan teko.

mitä me tosiaan Jumalasta tietäisimme tai iankaikkisesta elämästä tai pelastuksesta, ellei Jumala itse olisi sitä meille ilmoittanut.

Kaste ei kuitenkaan ole automaatti, eikä HaamuL sitä tarkoitakaan. Siihen kuuluu toinen elementti, usko.

Paavali moittii korinttilaisia siitä, että he nauttivat Herran Ehtoollisen sellaisella tavalla, josta koituu suurta vahinkoa koko porukalle.
Jopa äkkikuolemaa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 21:02
Suuret kristilliset kirkot, jotka kastavat lapsia, ovat lisänneet siihen jotain, josta Raamattu ei puhu yhtään mitään.

Konfirmaatio, confirmare, tarkoittaa vahvistamista.

Puhutaan kasteen liiton vahvistamisesta.

Tähän liittyy kaksi asiaa.

Kasteopetus. Kastetut tuodaan kirkon opetuksen piiriin ja huolehditaan siitä, että he ymmärtävät kasteen merkityksen.

Latinalaisessa ja kreikkalaisessa kirkosas (tietääkseni) tämä tapahtuu 12-13 vuoden iässä.

Luterilaisissa kirkoissa se on myös nuoruudessa mutta 15-16 vuoden iässä, kun uskon ja elämän peruskysymykset kiinnostavat.

Nykyään rippikoululeirit ovat suunnattoman suosittuja nuorison parissa.

MikkoL: toinen osa on kysymys ja vastaus kuin avioliittoon vihittäessä...
Tahdotko (että sinut kastettiin)
Tahdon
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:49
Kirkonkirjoihin on kautta aikojen merkitty kasteen päivämäärä, kastetun kristillisestä kasvatuksesta vastuullisten kummien nimet sekä konfirmaation päivämäärä.

Tietääkseni kastettu, jota ei ole konfirmoitu, ei ole täysivaltainen kirkon jäsen.

Konfirmaatio kai vaaditaan esimerkiksi kristilliseen avioliittoon vihittäessä?

Monet sotapojat sen vuoksi suorittavat rippikoulun ja konfirmoidaan armeijan aikana, jos asia on jäänyt hoitamatta.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:53
Minusta on kasteesta keskulteltaessa tärkeä muistaa konfirmaatio.

Väite, että suuret kirkot pelkän automaattisen kasteen perusteella pitävät kaikkia autuaina (Muroma) on täysin perätön.

Jeesus sanoo selvästi Markus 16;16

"Joca usco ja castetan/ se tule autuaxi/ mutta joca ei usco/ se cadotetan."
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:55
kaste ja konfirmaatio:

Ja Jesus tuli ja puhutteli heitä/ sanoden: Minulle on annettu caicki woima Taiwas ja maan päällä.

Mengät sijs ja opettacat caicke Canssa/ ja castacat heitä nimeen Isän/ ja Pojan/ ja Pyhän Hengen.

Ja opettacat heitä pitämän caicki/ cuin minä olen teille käskenyt. Ja cadzo/ minä olen teidän tykönän jocapäiwä mailman loppun asti.


Matteuksen evankeliumin viimeiset jakeet, 28:18-20
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:57
Konfirmaatioon voivat osallistua ne kirkon jäsenet, jotka oikeutetaan siihen rippikoulun perusteella. Konfirmaatiossa tunnustaudutaan kirkon uskoon ja saadaan oikeus käydä itsenäisesti ehtoollisella. Konfirmaation toimittaa pappi tai lehtori. (KJ 3:5.)

Konfirmaatiomessu A pohjautuu messun kaavaan. Se valmistellaan yhdessä rippikoululaisten kanssa.

Aikuista konfirmoitaessa tätä kaavaa käytetään soveltaen.

Osanottajat tulevat kirkkoon ristikulkueena. Ensimmäisinä saapuvat ristinkantaja ja kynttilänkantajat, sitten konfirmoitavat, rippikoulun opettajat ja avustajat sekä eri palvelutehtävissä toimivat, viimeisenä liturgi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:57
Pappi laatii johdantosanat itse tai käyttää seuraavaa:

L Rakkaat kristityt. Vietämme tänään konfirmaatiomessua yhdessä näiden nuorten kanssa. Kuulemme Jumalan sanaa, tunnustamme yhteisen uskomme, rukoilemme ja kiitämme Jumalaa. Meidät kutsutaan myös Herran pyhälle ehtoolliselle.

Hyvät nuoret. Alusta saakka Jumalan rakkaus on ollut läsnä elämässänne. Tänään kiitämme kasteesta, yhteisistä kasvun vuosista ja rippikouluajasta. Pyydämme siunausta tulevaan ja rukoilemme, että Jumala vahvistaisi teitä uskossa ja rohkaisisi elämään kristittyinä.

Kristus on maailman valo. Tämä valo voittaa synnin ja kuoleman pimeyden.
Kristuksen armoon turvaten tunnustamme nyt yhdessä syntimme.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:58
1. Taivaallinen Isä.

Sain kasteen sinun lapseksesi.

Sinä siirsit minut pimeydestä valoon,

kadotuksen alta taivaan perilliseksi.

En ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii.

En ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi.

Jumala, armahda minua Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden.

Pese minut puhtaaksi ja anna kaikki syntini anteeksi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:59
1. Rakas Jumala, taivaallinen Isä.

Sinä olet ottanut meidät kasteessa omiksesi ja perheesi jäseniksi.

Pidä meistä aina huolta ja ole kanssamme,

niin että rohkeasti tunnustaudumme seuraajiksesi.

Auta meitä rakastamaan sinua ja toisiamme.

Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 21:05
14. Kysymys tai kehotus

Kysymys

L Rakkaat nuoret. Teidät on kastettu tähän uskoon ja olette saaneet sen mukaista opetusta. Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?

Vastaus:

Tahdon.

L Jumala vahvistakoon teitä lupauksessanne ja kiinnittäköön teidät Kristukseen.

Kehotus

L Rakkaat nuoret. Teidät on kastettu tähän uskoon ja olette saaneet sen mukaista opetusta. Jumala antakoon teille armon, että voisitte osoittaa tämän uskon elämässänne. Hän kiinnittäköön teidät Kristukseen.
MikkoL: minusta tuo kehoitus rikkoo koko konfirmaation idean.

kysy, pappi tai lehtori, kysy!!
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 20:59
Kehotussanat konfirmoiduille

L Rakkaat nuoret. Olette ottaneet vastaan kolmiyhteisen Jumalan siunauksen. Saatte luottaa siihen, että Jumala ei hylkää. Pyhä Henki on kasteessa alkanut teissä hyvän työn, ja hän rohkaisee teitä elämään Kristuksen seuraajina. Jumala on antanut seurakunnalleen pyhän sanansa, ehtoollisen ja rukouksen uskon vahvistukseksi. Tästä lähtien saatte osallistua itsenäisesti ehtoolliselle. Saatte myös oikeuden kummin tehtävään. Seurakunta rukoilee teidän puolestanne ja lähettää teidät kulkemaan elämän tietä.

Kehotussanat vanhemmille ja kummeille

L Hyvät vanhemmat, kummit ja muut seurakuntalaiset. Nämä nuoret tarvitsevat ihmisiä, jotka rukoilevat heidän puolestaan ja auttavat heitä kasvamaan kristittyinä. Olkaa te heidän tukenaan, niin että he vahvistuisivat uskossa ja kulkisivat ikuisen elämän tietä.
Jumala teitä siinä auttakoon.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 21:00
Rakas Jumala, taivaallinen Isämme. Me kiitämme sinua siitä, että olet luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti.

Me rukoilemme näiden nuorten puolesta, jotka on tänään konfirmoitu. Auta heitä kasvamaan uskossa, juurtumaan sanaasi ja saamaan voimaa seurakuntayhteydestä. Tee heidät avoimiksi sinun rakkaudellesi ja auta heitä jakamaan sitä toisille. Rohkaise heitä myös vaikeuksien keskellä turvautumaan sinuun. Tue heitä, kun he tekevät ratkaisuja elämässään.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 16.11.2007 21:01
L Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä.

Herra kirkastakoon kasvonsa teille

ja olkoon teille armollinen.

Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne

ja antakoon teille rauhan.

Isän ja + Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

S Aamen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 05:00
kuten HaamuL Raamatusta osoittaa, ei myöskään konfirmaatio ole kastetun oma teko.

Herra Jeesus on järjestänyt kirkossaan asian niin, että on opettajia, jotka kärsivällisesti opettavat kastettuja, on pappeja ja lehtoreita, kirkkosaleja, ehtoollisaineet.

Kaikki on valmistettu.

Kastettu saa vain kiitollisena suostua ottamaan vastaan kaiken sen, minkä vanhemmat, kummit ja rakastava seurakunta hänelle tarjoaa elämän matkan alussa.

Seurakunta rukoilee, että hän saisi uskonkin ja luottamuksen Jumalan Sanaan - sekin lahjana ylhäältä kaiken hyvän antajalta.
MikkoL: HaamuL siis osoittaa tämän lahjan kasteen kohdalla. jatkan että samalla tavoin myös konfirmaatio on lahja, meille valmistettu Jeesuksen kastekäskyn mukaisesti.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 05:04
Joku voi sanoa, että samoin kuin kasteen merkitys jää hämäräksi, monen kirkkoon kuuluvan kastetun kohdalla myös tuo konfirmaation syvä merkitys jää näkemättä, ja rippikoulusta tulee nuorelle ja hänen omaisilleen vain aikuistumisen rituaali.

se on totta.

näin on aina ollut Kristuksen kirkossa, Jeesus itse kuvasi tilanteen:

kylväjä heittää siementä peltoon, joku lentää tien oheen, josta linnut sen nokkivat, joku tukahtuu rikkaruohoihin, mutta joku putoaa myös hyvään maahan, ja kantaa kymmenkertaisen tai jopa satakertaisen sadon.
 
 Kirjoittanut: Patu, 17.11.2007 09:25
On syytä rukoilla kaikkien rippikoulujen ja rippikoululaisten puolesta. Jumalan sanan siemenen lisäksi kylvetään niin paljon rikkaruohon siemeniä.

Jumala on kuitenkin kaikkivoipa ja Hän on myös maan ja taivaan luoja, joka tekee hyvän maan ja antaa sille kasteen ja kasvun.

Herra siunatkoon meitä...
 
 Kirjoittanut: immata, 17.11.2007 12:21
Aamen.
 
 Kirjoittanut: mama, 17.11.2007 17:58
Minusta tuntuu, että tuo luterilaisen kirkon rippikoulunsuoritusikä (hieno yhdyssana!) on aika oikea. Ainakin omilla lapsillani tuollainen enemmän pohtiva kiinnostus uskonasioihin on osunut juuri tuonne vähän ennen viittätoista ikäkauteen.

Ja hyviä siemeniähän rippikoulussa tosiaan kylvetään. Saapi tuota itse olla varovainen, ettei noita ohdakkeen piikkisiä siemeniä levittelisi ja ettei tuota hyvää kasvua jalkoihin polkisi.
 
 Kirjoittanut: Amadeus, 17.11.2007 18:55
Niin on. Hyvä ikä käydä riparileiri, ja jatkaa siitä seuraavana kesänä vaikka isosena...
 
 Kirjoittanut: mama, 17.11.2007 19:09
Joo, just noin nämä meidänkin vesselit ovat tehneet.

Nythän ne meinaa laskea tota äänestysikääkin seurakuntavaaleissa, että saavat tuon aktiivisen seurakuntaväen vaikuttamaankin.
 
 Kirjoittanut: Rode, 17.11.2007 19:47
Mie muistan kun ite kävin rippikoulun. Siellä oli yksi koulukaverini joka tuli omien sanojensa mukaan uskoon. Ihmettelin silloin häntä. Hän itki ihan ääneen meidän seurassa ja kertoi kokemuksestaan. Olin ite aika hupakko. Vaikka olin uskovasta perheestä, tuntui koulukaverin kokemus silloin oudolta, olinhan lestisperheen tyttö, enkä voinut ymmärtää että joku voi tulla riparilla uskoon. Monesti olen häntä muistellut
 
 Kirjoittanut: mama, 17.11.2007 19:58
Mun omat riparimuistot ei ole kovin valoisia. Me opiskelimme katkismuksen käytännössä ulkoa. Käskyt, uskontunnustus, Isä meidän -rukous selityksineen ja isot osat kristinopista. No tuo ei ollut se valottomuuden syy, vaan se, että olin aika kade kamuilleni, jotka pääsivät leirille...
 
 Kirjoittanut: Amadeus, 17.11.2007 20:09
En paljoa edes muista omasta rippikouluajastani. Parhaiten muistan rippijuhla-asuni, johon kuului muodikkaat valkoiset saappaat. Alboja eivät ripille pääsevät nuoret silloin vielä käyttäneet.

Kovin ovat maalliset muistoni...
 
 Kirjoittanut: mama, 17.11.2007 20:17
Mun riparille taisi kertyä kaikki sellaiset, joilla oli sosiaalisia, uskonnollisia tai aatteellisia rajoitteita riparin suhteen. Se oli aika erikoinen kokoelma ihmisiä. Pappimme piti päivittäisen neljän tunnin session siten, että hän puhui sen neljä tuntia. Taiai olla tauko välissä. Minkäänlaisia keskusteluja en muista.
 
 Kirjoittanut: mama, 17.11.2007 20:27
Oli tuo aika erilaista kuin omien lasten rippikoulut.

Taisi mennä tämä rippikoulukeskustelu aika kauas tuosta Mikon konfirmaatiosta... vaa haitanneeko tuo mittään, pistäköön takaisin raiteilleen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 20:37
vanhanaikainen "koulurippikoulu" pitkän koulupäivän päälle, kuiva ja tylsä ja väsyttävä.

rippikoululeirien tavaton suosio on suuri mahdollisuus
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 20:42
mutta siis takaisin raiteille.

jos konfirmaatio jätetään kastekeskustelussa huomaamatta, pohdinta voi jäädä vajaaksi ja yksipuoliseksi.

esimerkiksi on aika turha kinastella siitä voiko kastettava pikkuvauva uskoa.

kinastelu koskee silloin sitä, mitä me aikuiset tarkoitamme kun käytämme sanaa "uskoa"

sen sijaan lapsikaste perustuu siihen, että lapsen vanhemmat uskovat ja haluavat tuoda lapseensa kasteelle.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 20:43
usein sanotaan että alkukirkossa oli lapsikaste käytössä.

oli niin, mutta nimenomaan kristittyjen perheiden kohdalla.

ei pakanaperheiden lasten kastamisella Isän, Pojan ja Pyhän Hengen mukaan olisi mitään merkitystä, ellei siihen liity tuo Jeesuksen sana, kastakaa ja opettakaa.

varhaisen kirkon jäsenet olivat ensin kasteoppilaita eivätkä saaneet osallistua ehtoollisen mysteeriin, edes olla kirkossa sen aikana. vasta kasteen jälkeen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 20:46
kaste on sakramentti, Jumalan teko, ihmeellinen käsky, jonka Jeesus on antanut.

kirkon jäseneksi tullaan kasteen kautta. niin sanoo kirkkolaki.

ja niin se on.

mutta Jeesuksen käsky ei rajoitu siihen, että kastakaa.

meillä on nykyään uskonpuhdistuksen jälkeen kaksi porukkaa.

markuslaiset, joiden mottona on "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu"

matteuslaiset, joiden mottona on "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 20:49
mutta ilmeisesti on muitakin porukoita, jotka eivät kuulu tuohon raamatulliseen väittelyyn

esimerkiksi sellaisia esikoislestadiolaisia, jotka väheksyvät kasteen sakramenttia ja pitävät sitä lapsen siunaamisena Jeesuksen nimeen.

näistä kai tämä keskustelu nettiruukussa lainehtii.

mutta konfirmaatio kuuluu kuvaan ja antaa tietyllä tavalla tukevammat puitteet keskustelulle kuin pelkkä kinastelu pikkuvauvan uskosta tai siitä, kadottaako perisynti.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 20:53
otsani hiessä olen selittänyt kolminaisuusopin vaiheita 300-luvulla Konstantinopolissa.

en missään maininnut tai edes mieleeni tullut Matteuksen evankeliumin sanat

"kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"

wow. miten tuokin on mennyt ohi, että nyt vasta huomaan, onhan tämä ilmaus Raamatussa tosi väkevästi.

Matteuksen evankeliumi on ymmärtääkseni Raamatun tieteellisen tutkimuksen mukaan kirjoitettu hyvissä ajoin ennen vuotta 100.

Kolminaisuusopin määrittelyt suurissa trinitaarisissa uskontunnustuksissa ovat yli 200 vuotta myöhäisemmät, jos oikein lasken.

oppia ikä kaikki, mikkoseni.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 21:03
asia on huikean tärkeä, siis "Isä, Poika ja Pyhä Henki" Matteuksen evankeliumissa.


Rupesin äkkiä tutkimaan ja heti ensimmäisenä on mainittava Syyrian Antiokian piispa Ignatius, joka eli hyvin lähellä Jeesuksen aikoja, syntyi noin 37 (muutama vuosi Golgatan jälkeen)

Ignatius Antiokialainen sai kuolla upeana Kristuksen todistajana, vanhus-marttyyrina vuonna 107 kaikkien paikalle kokoontuneiden ihailemana rohkeana sankarina petojen keskellä Rooman areenalla.

Ignatius tunsi jo Matteuksen evankeliumi sellaisena kuin me sen tunnemme. Mukana tuo pyhään Kolminaisuuteen viittaava lähetyskäsky.

on tämä jännää, tämä Jumalan Sanan opiskelu. aina vaan pienemmälle paikalle joutuu sen ihmeiden äärellä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 21:08
niin tämä Ignatius Antiokialainen.

Pistetään nimi muistiin.

Apostolien teot kertoo, että Pietari saarnasi Antiokiassa.

Kaupungin ensimmäinen piispa, josta hyvin vähän tiedetään, on nimeltään Evodus. Hän kuoli vuonna 69, joten hän on tuntenut henkilökohtaisesti Pietarin.

Saanko toistaa tuon lauseen loppuosan

Antiokain ensimmäinen piispa Evodius "on tuntenut henkilökohtaisesti Pietarin".

Hänen seuraajansa tuohon virkaan on Ignatius.

Tämä kaveri, jolta on säilynyt kuusi kirjettä, on ilman muuta myös tuntenut Pietarin henkilökohtaisesti.

Hänen kirjeitään ei ole Uudessa testamentissa, koska hän ei kuulu Jeesuksen valitsemiin apostoleihin.

Mutta läheltä liippaa... todella läheltä.
MikkoL: kuuteen paikkaan, mutta seitsemän. eli smyrnaan kaksi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 21:13
Syyrian Antiokiasta tuli nopeasti Kristuksen kirkon tärkeä keskus, jolla on ollut syvällinen vaikutus varhaisen kirkon vaiheisiin.

Piispa Ignatius Antiokialainen oli apostoli Johanneksen oppilas, niin sanotaan.

Matkallansa kuolemaan Roomassa hän kirjoitti seitsemän kirjettä, joissa hän puhuu seurakunnasta, sakramenteista ja piispuudesta.

kirje Efesolaisille
kirje Magnesialaisille
kirje Trallialaisille
kirje Roomalaisille
kirje Filadelfialaisille
kirje Smyrnalaisille
kirje Polykarpokselle, Smyrnan piispalle
MikkoL:
voit lukea kaikki nämä kirjeet verkossa englanniksi käännettyinä

http://www.earlychristianwritings.com/ignatius.html

tai syyrialaisen version samoin englanniksi
http://mb-soft.com/believe/txv/ignatiu8.htm
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 21:19
miksi siis Ignatius Antiokialainen on tärkeä?

kun lapsi, tai aikuinen, kastetaan, hänen ylleen lausutaan "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen"

tämä pyhään Kolminaisuuteen liittyvä ilmaus on Matteuksen evankeliumissa lähetyskäskyssä.

Ignatius Antiokialainen, joka kuoli marttyyrinä vuonna 107, tunsi jo Matteuksen evankeliumin sellaisena kuin me.

tuo pyhän kasteen aikana sanottu ilmaus on siis erittäin vanha ja raamatullinen, eikä suinkaan vasta 300-luvun viisaiden oppikeskustelujen tuloksena tullut tapa puhua Jumalasta.
 
 Kirjoittanut: Rannanjärvi, 17.11.2007 21:23
"esimerkiksi sellaisia esikoislestadiolaisia, jotka väheksyvät kasteen sakramenttia ja pitävät sitä lapsen siunaamisena Jeesuksen nimeen."

Mummiälestäni tämei pirä ollenkaa paikkaansa. Son kasteen armoliitto, johonka lapsi kastetahan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimehen. Samalla lapsi liitetähän Kristuksen seurakuntahan, ja opetus tuloo tärkiänä asiana kasteen jäläkehen.

Mutta uurestisyntymää ei kastet sisällä, eikä piänen vauvan oo tarkootuskaa viälä uurestisyntyä.

Mun kirijootukseni viimmeenen kappales on mun käsittääkseni se ero mikä on luterilaasehen kastetopetuksehen verrattuna.
 
 Kirjoittanut: Haamul, 17.11.2007 21:29
Armoliitto sisältää uudestisyntymän.

Uudestisyntymä = Ylösnousemus ja Elämä.

Tämä kaikki on ihmiskunnalle Kristuksessa. Uudestisyntymä on Kristuksessa jokaiselle uskovalle ikään katsomatta.

Ilman uudestisyntymistä ei kukaan pääse taivaaseen.

Siksi uudestisyntymä onkin Jumalan teko, että ihmiselle se on mahdotonta, olkoon vauva taikka aikuinen.
 
 Kirjoittanut: immata, 17.11.2007 21:37
Aamen. Kiitos Jeesus!
 
 Kirjoittanut: Rannanjärvi, 17.11.2007 21:38
"Ilman uudestisyntymistä ei kukaan pääse taivaaseen"

Tämei pirä paikkaansa.
Kastamattomana kuallehet mukulat esimerkiksi pääsevät taivaasehen.
 
 Kirjoittanut: Abe, 17.11.2007 21:50
Luterilainen kasteoppi on epäjohdonmukainen. Jumala on sanassaan mielestäni johdonmukainen, joten ei auta se, että ei mene järkeen. Ymmärrykseen Jumalan sana menee. Jumala ei ole epäjohdonmukainen.
 
 Kirjoittanut: Haamul, 17.11.2007 21:57
"Ilman uudestisyntymistä ei kukaan pääse taivaaseen"

Tämei pirä paikkaansa. Kastamattomana kuallehet mukulat esimerkiksi pääsevät taivaasehen.

(Rannanjärvi)


Siis sen nyt ykskaks myönnätkin, että kasteessa on uudestisyntymä! :-)

Katsohan, kun ehtoollisessakin on Elämän Leipä, Kristuksen ruumis ja veri, jota syömättä ja juomatta ei kukaan pelastu. Ja silti ihmisiä pelastuu, vaikka eivät eläessään saisi mahdollisuutta osallistua ehtoolliseen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 17.11.2007 21:59
Rannanjärvi "Mun kirijootukseni viimmeenen kappales on mun käsittääkseni se ero mikä on luterilaasehen kastetopetuksehen verrattuna."

Abe "Luterilainen kasteoppi on epäjohdonmukainen. Jumala on sanassaan mielestäni johdonmukainen, joten ei auta se, että ei mene järkeen."

...
nyt olen oikeasti ymmälläni.

1, en itse tunne mitään "luterilaista kasteopetusta"

jos en aivan väärässä ole, suuret kristilliset kirkot opettavat kasteesta samalla tavoin, latinalaiset ja kreikkalaiset ja myös evankeliset protestantit.

2, mistä vaihtoehtoisesta kasteopetuksesta Rannanjärvi ja Abe puhutte, en vilpittömästi sanoen tiedä, minkä kirkon tunnustusta tarkoitatte.
 
 Kirjoittanut: Rannanjärvi, 17.11.2007 21:59
Älä ny mua kumminkaa aiva nuan noloona pirä. :-)
 
 Kirjoittanut: Abe, 17.11.2007 22:06
Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko.
Tällä otsikolla löytyy netistä paljon tietoa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2007 08:16
koetan selventää ajatustani

"luterilainen kasteopetus" josta Rannanjärvi ja Abe mainitsivat, tarkoittaa minusta kielellisenä ilmaisuna tälle protestanttiselle kirkolle ominaista opetusta, joka eroaa jonkin toisen kirkon opetuksesta.

1500-luvun Saksassa tapahtunut läntisen kirkon uskonpuhdistus ei ymmärtääkseni millään tavoin muuttanut kirkon kasteopetusta.

"luterilainen kasteopetus" on olennaisesti sama kuin katolinen ja myös idän kirkon, ortodoksinen, kasteopetus. jotka kaikki perustuvat Jeesuksen käskyyn.

nämä kirkot myös tunnustavat toistensa kasteen. jos luterilainen liittyy paavin kirkkoon, häntä ei kasteta uudelleen. samoin jos ortodoksi liittyy luterilaiseen kirkkoon, häntä ei kasteta uudelleen koska on jo oikein kastettu vedellä ja Jumalan sanalla.

voi hyvin olla että olen väärässä, mielelläni tulen tässä ojennetuksi.
 Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2007 08:24
jos siis halutaan puhua vaihtoehdosta tälle suurten kirkkojen opetukselle kasteesta, minkä kirkkokunnan kasteopetuksesta on silloin kyse?

Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen kirkko ja Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko tunnustavat samaa suurten kirkkkuntien kasteopetusta.

ajatukseni on, että kun konfirmaatio pidetään mielessä, eli Jeesuksen edellyttämä kasteopetus, silloin monet nettiruukun kastekeskustelut asettuvat suurempiin ja turvallisempiin puitteisiin.
 Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2007 08:24
silloin ei tarvitse niin kiivaasti ottaa kantaa

1. uskooko äidin imettämä sylivauva ja jos uskoo miten - kaste perustuu vanhempien uskoon, kun he tuovat lapsen kasteelle ja heidän, kummien ja seurakunnan myöhemmin antamaan kasteopetukseen, jonka rukoilemme saavuttavan kastetun sydämen.

kastettu, jota ei ole konfirmoitu, ei ole vielä itse saanut ottaa mitään kantaa kasteeseensa.

2. uskovien kaste. henkilökohtainen usko on Jeesuksen opetuksen mukaan ratkaiseva. rukoilemme, että vauvana kastetulle Jumala sen lahjan opetuksen kautta antaa, rukoilemme, että kastamaton aikuinen, joka opetuksen jälkeen tulee kasteelle, sen Jumalan lahjana saa.

kuten HaamuL korostaa, tämä usko jolla kasteen otamme vastaan, on täysin Jumalan antama lahja, ei omaa ansiotamme.
 Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2007 08:26
1.
Oi Isä, Poika, Henki Herran,
nimeesi meidät kastettiin.
Myös minut kuolemaasi kerran,
oi ristin Herra, liitettiin.
Sen osan ihmeellisen sain,
kun olin pieni lapsi vain.

2.
Myös minut silloin lapseksesi,
oi Isä taivaan, julistit,
ja Vapahtaja, omaksesi
veresi tähden omistit.
Nyt, Pyhä Henki, lohdutat,
Kristuksen armon kirkastat.

3.
Ja seurassasi, Herra pyhä,
päivästä päivään olla saan,
kasteeni liitto kantaa yhä,
ja sana ruokkii voimallaan.
Lujasti liität itseesi,
kun astun armopöytääsi.
 Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2007 08:26
4.
Näin hoidat, Paimen turvallinen,
keskellä seurakuntaasi.
On Isä aina uskollinen,
vaan heikko minun tahtoni.
Niin usein eksyn tieltäsi,
anteeksi anna, Herrani.

5.
Luo itse, Vapahtaja hyvä,
myös minuun usko, rohkeus
ja luottamuksen rauha syvä
ja uusi tahto, rakkaus.
Sinua tahdon palvella
ja voittaa kruunun taivaassa.
MikkoL: VK 233
Johann Rambach 1734. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.
MikkoL: VK 233
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 18.11.2007 08:33
tämä hieno konfirmaation virsi käyttää trinitaarista ilmaisua

"Oi Isä, Poika, Henki Herran,
nimeesi meidät kastettiin.
Myös minut kuolemaasi kerran,
oi ristin Herra, liitettiin.
Sen osan ihmeellisen sain,
kun olin pieni lapsi vain."


siis huomaa yksikkömuoto "nimeesi"

Oi Isä, Poika, Henki Herran,
nimeesi meidät kastettiin


tämä säe sanoo ytimekkäästi, että kasteessa ihminen on liitetty (passiivi) ristin Herran kuolemaan

tämä ihmeellinen osa on lahja, kun ihminen on vasta pieni lapsi


niinkuin koko pelastustyö on tehty kauan ennen syntymäämme Golgatan keskimmäisellä ristillä ja Jumalan armosta saatettu myös Suomen kansan tietoon ja julistettu pelastukseksi.

meillä ei ole siihen mitään lisäämistä

No comments:

Post a Comment