Wednesday, October 12, 2011

Kristus ja Rooman tuho 410


Otsikko: Kristus ja Rooman tuho 410
Viestejä yhteensä: 99
Keskustelu aloitettu: 08.10.2007 08:15
Viimeisin viesti: 13.10.2007 06:54

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 08.10.2007 08:15
Rooman kaupunki joutui vuonna 410 visigoottien valtaan.

Varmaan joudumme taas näkemään kauhunäytelmän toisensa jälkeen, kun goottien hurjat joukot tunkevat ikivanhaan sivistyskaupunkiin täynnä aarteita ja ihmisiä.

No kun ei.

Kristus hoiti tämän asian toisin kuin kukaan olisi arvannut ja teki suuren siirron koko ihmiskunnan historiassa.

Tapahtumat ovat hengelliseltä kannalta hyvin mielenkiintoisia ja sankareina on kolma A:ta

Alarik, Ambrosius ja Augustinus.

Kun kaikki oli ohi, Rooma oli lakannut olemasta maallinen pääkaupunki ja käsitys Jumalan valtakunnasta oli murrettu irti maallisesta vallasta.

(kyllä sitä Rooman paavit sitten koettivat myöhemmin palautella välillä vähän onnistuenkin, mutta Jeesus Kristus ei sitä sallinut)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 08:36
Kolmen A:n kopla neljäsataaluvun taitteessa:

Alarik
Ambrosius
Augustinus


----------------------
Alarik (370-410)
- visigoottien kuningas

Ambrosius (338-397)
- Milanon piispa, kirkkoisä

Augustinus (354-450)
- Hippon piispa, kirkkoisä
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 08:47
Goottien kesken käytiin jaloa kilpaa siitä, kuka oli rohkein. Voittajana pidettiin yleisesti Amali sukua, jotka olivat ostrogootteja, itä-gootteja.

Mutta sitten kuvaan tuli Alarik I, joka oli Balth, visigootti. Nimi Alareiks tarkoittaa "kaikkien kuningas".

Näyttäisi mahdollista, että Balti suvulla on yhteyksiä Baltian maihin, täytyy kysyä viisaammilta.

Rooman valtaus lopetti kiistan ja Baltit voittivat. Alarik perusti mahtavan dynastian, joka hallitsi 395-531 ja on Bysantin ajan Euroopan historian sydämessä. Kuninkaat olivat

Alarik
Ataul
Wallia
Theodorik I
Thorismund
Theodorik II Suuri
Euril
Alarik II
Gesalek
Amalarik
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 13:43
Alarikin syntyessä Romaniassa noin 370 gootit olivat hunnien tähden joutuneet lähtemään kotisijoiltaan.

Gootit saivat Adrianoplen voiton jälkeen uutta arvostusta, ja heidän kanssaan koetettiin käyttäytyä nyt paremmin kuin Valens oli tehnyt huonoin seurauksin.

Goottien kanssa tehtiin sopimuksia, heille annettiin asuinalueita ja näin Alarik tuli keisari Theodosius I (347-395) palveluun goottilaisena soturina.

No, ihminen on erehtyväinen, ja Theodosiuksen kuoltua riideltiin aivan turhaan ja loukattiin Alarikia, joka oli odottanut pääsevänsä virkaurallaan eteenpäin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 13:46
Visigootit olivat muutenkin pahalla päällä, sillä roomalaiset olivat suruttomasti heittäneet heidän joukkojaan Frigidusin taistelussa.

Miesten mielissä oli epäilys, että keisari Honorius tarkoituksella tapatti heikäläisiä liittolaisia vähentääkseen heidän voimaansa.

Typerää, sangen typerää, oli Rooman näitä ihmisiä ärsyttää, kun Adrianoplen haavoja vielä nuoltiin.

Suuttuneet gootit valitsivat nyt huutoäänestyksellä sotakokemusta omaavan Alarikin kuninkaakseen 395 ja sanoivat Rooman kanssa tehdyt sopimukset irti.

Leijona oli päässyt häkistään ja alkoi muristen katsella ympärilleen. Sillä oli nälkä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 13:55
Typeryydet jatkuivat taas samaan tyyliin, joka herättää ajatuksen että näin oli tarkoitus.

Etevä kenraali Stilicho marssi Rooman legioonien kanssa gootteja vastaan, ja oli vähällä kukistaa heidän, kun kristitty keisari Arkadius yllättäen käski hänen irrottautua taisteluista.

Taitava Rufinus puolestaan joutui Konstantinapolin valtapolitiikan pyörteisiin, ja omat sotilaat hakkasivat hänet kuoliaaksi.

Näistä vaarallisista upseereista vapaana Alarik alkoi joukkoineen vallata ja hävittää Kreikan kaupunkeja toinen toisensa jälkeen, siellä meni Korintto ja Spartta, monet niiden asukkaista myytiin orjiksi.

Ateena antautui gooteille 396 ilman taistelua ja kuningas Alarik varjeli sen koskemattomana.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 14:02
Alarikin ensimmäinen yritys hyökätä voittamattomaan Italiaan 401-403 tyssäsi kenraali Stilikhoksen taitavaan sotajoukkojen johtamiseen.

No, roomalaiset nyt kerta kaikkiaan kaivoivat verta nenästään. Etevä roomalainen kenraali Stilikhos, josta oli tullut suorastaan kuningas Alarikin henkilökohtainen ystävä, murhattiin 407.

Italiassa asui monien eri liittolaiskansojen naisia ja lapsia, joiden isät ja miehet olivat Rooman armeijan palveluksessa pitkin maita ja mantuja. Olihna niitä Roomalla.

Nyt italialaiset kävivät näiden vieraidensa kimppuun pitkin Italian niemimaat, surmaten ja raiskaten ja ryösteän.

Jopa 30.000 vihaista ja katkeraa feodoraattia, liittolaissotilasta, liittyi tästä syystä kuningas Alarikin visigoottien armeijaan. Se oli tuohon aikaan varsin suuri lukumäärä ihmisiä.

Äly hoi, älä jätä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 14:07
Ja sieltä he marssivat, Alarikin johdolla kohti Italian sydäntä, Roomaa.

Alarik ei kokeneena soturina hyökännyt vahvasti suojatun kaupungin kimppuun, vaan aloitti sen piirityksen vuonna 408. Kukaan ei päässyt sinne sisään eikä sieltä ulos ilman lupaa.

Nälkähän siinä tulee kaupunkiin.

Senaatti suostui lopulta maksamaan kuningas Alarikin vaatimat lunnaat
5,000 puntaa kultaa
30,000 puntaa hopeaa
4,000 silkkistä tunikaa
3,000 värjättyä nahkaa
3,000 puntaa pippuria

Alarik lähti miehineen kaupunkia piirittämästä melkoinen lasti aarteita mukanaan.

Köyhtyneet roomalaiset luulivat vaaran olevan ohi ja ostaneensa vapautensa lunnaillaan.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 14:13
Alarik sai kultansa, mutta kauankos tuo ilo kestää.

Hän tuli joukkoineen takaisin Roomaa piirittämään 409. Senaatti antoi hänelle nyt suuria maa-alueita Venetsian pohjoispuolelta ja jopa asetti hänen miehensä, Attaluksen, keisariksi Honoriuksen sijaan.

Oli siis Rooman porteilla odottavilla gooteilla vaikutusvaltaa ja sotilaspoliittista lihasta sen tukena.

Taas Alarik lähti purkaen Rooman toisen piirityksen, nyt venetsialaisena maanomistajana ja Rooman uuden keisarin asettajana.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 14:19
Konstantinopolin suunnalta saapuivat nyt Honoriuksen tueksi Theodosius II lähettämät kuusi legioonaa. Vähän heistä oli apua, vain ärsyttivät goottilaista leijonaa.

Kuningas Alarik I oli päässyt nyt niin paljon Rooman makuun, että hän kaikista saamistaan lunnaista ja lahjoista huolimatta oli Rooman porteilla taas uudelleen.

24.10. 410 Alarikin johtamat joukot murtautuivat yllättäen Roomaan portista, jonka nimi oli Porta Salaria (se purettiin 1926)

Kahdeksaansataan vuoteen ei vihollinen ollut Roomaa vallannut. Varmasti melkoinen humahdus kävi kaupunkilaisten keskuudessa ja kauhea pelko, mitä nämä Alarikin joukot tulisivat tekemään riehuessaan nyt täysin puolustuskyvyttömässä vanhassa pääkaupungissa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 15:18
No, eivät Alarik I:n visigootit juuri mitään tuhoa tehneet vallattuaan Rooman.

Tuohon aikaan eläneet kirkonmiehet siitä ihmetellen kirjoituksissaan kertovat. Ei ollut oikein tapana tuolloin.

Mutta kun tämä Alarik I oli kristitty, Herran Jeesuksen oma.

Tosin areiolainen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 10.10.2007 20:03
Tuossa siis hieman Alarikin vaiheita Rooman valtaukseen asti 410. Palaamme häneen kohta uudelleen.

---
Se toinen A on Ambrosius, Milanon piispa (338 - 4.4.397).

Pyhä Amrbosius ansaitsisi tulla muistetuksi vain yhden ihmisen tähden, jota hän johdatti kohti ylösnoussutta Herraa Jeesusta.

Mutta Augustinuksen sielunhoitajana toimimisen ohella Ambrosiuksella oli merkittävä asema Rooman valtakunnan hengellisen elämän kanssa.

Pakanuus oli kaupungissa hyvin voimakasta jokunen vuosikymmen sen jälkeen, kun Rooma oli imperiumina kääntynyt kristinuskoon Konstantinus Suuren käskyllä. Ambrosius oli tässä ratkaiseva henkilö, vaikka virkapaikka olikin Milanossa eikä Roomassa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 08:41
Ambrosius sai syntyä kristittyyn perheeseen Trieren kaupungissa nykyisessä Saksassa. Kun hän syntyi vuonna 338 kamppailu Kristuksen ja pakanallisen Rooman hengen kanssa oli tuoreessa muistissa.

Keisari Konstantinus oli vain kahdeksan vuotta ennen Ambrosiuksen syntymää tehnyt kristinuskosta ei vain sallitun, vaan virallisen valtionuskonnon vanhan kreikkalais-roomalaisen pakanuuden ja keisarikultin sijaan.

Ambrosiuksen vanhemmat varmaan muistivat vielä keisari Diokletianuksen aikaiset hirveimmät kristittyjen vainot joissa todella koetettiin tuhota kaikki Jeesukseen uskovat ihmiset Rooman valtakunnassa, miehet, naiset ja lapset.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 08:47
Hänen isänsä oli korkea-arvoinen virkamies, Gallia Narbonensis alueen Praefectus praetorio ja äitinsä hurskas kristitty.

Kerrotaan, että kun Ambrosius oli vauvana kehdossa mehiläisparvi laskeutui hänen kasvoilleen. Vanhemmat eivät voineet tehdä mitään vaarallisessa tilanteessa kuin odottaa.

Kun mehiläiset lähtivät, ne jättivät vauvan kasvoille pisaran hunajaa. Isä arveli, että pojasta tulee "hunajakielinen" taitava puhuja tämän enteen perusteella.

Etevänä kieleltään erittäin lahjakas Ambrosius asetettiin vuonna 372 valtiolliseen tehtävään Ligurian ja Emilian konsulina majapaikkanaan Milano.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 08:50
Kristillinen kirkko oli tullut vainotusta ja salassa olevasta seurakunnasta valtakunnan uskonnoksi.

Tämän "kaapista tulemisen" seurauksena puhkesivat esiin myös monet kristittyjen keskeiset erimielisyydet ja riidat.

300-luvun tärkeimmäksi teologiseksi kiistaksi oli noussut kysymys Pyhästä Kolminaisuudesta. Keisaritkaan eivät kyenneet riitaa hillitsemään, vaikka he Konstantinuksesta alkaen olivat toivoneet kristinuskon lujittavan valatkuntaa yhtenäisenä ja eettisesti ja moraalisesti voimakkaana uskontona.

Raskaimman sarjan keskusteluja käytiin Areioksen ja kolminiasuusopin edustajien välillä kysymyksestä siitä, kuka Jeesus on.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 08:53
"Jos kerran Jeesus on Jumalan ainoa poika, on täytynyt olla aika, jolloin Jeesusta ei vielä ollut"

näin Areios opetti ja jatkoi, että on yksi Jumala, Isä Kaikkivaltias, jonka rinnalla ei ole ketään.

Poika on Isästä syntynyt, mutta ei saman vertainen.

Tältä perustalta areiolaisuudessa korostettiin Jeesuksen ajallista, inhimillistä olemusta, ja monin tahoin hänet nähtiin erityisenä Jumalan profeettana.

Tämä ei ole vain kirkkohistoriaa, sillä näinhän useimmat suomalaiset kirkkoon kuuluvat luterilaisetkin tänään tosiasiassa ajattelevat.

että Jeesus oli poikkeuksellinen ihminen, suuri opettaja, jolla oli paljon hyvää sanottavaa ja jonka elämä oli esimerkillistä, täyttäen Jumalan lain.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 08:55
Areioksen ja hänen oppilaidensa opetus meni kansaan, se vaikutti pappeihin ja piispoihin ja monet keisaritkin kannattivat areiolaisia näkemyksiä.

Kerroin toisaalla, että piispa Wulfila oli areiolainen kristitty, jonka lähetystyön seurauksena goottilaiset omaksuivat tämän 300-luvulla syntyneen kristinuskon muodon.

Nikaian ekumeeninen kirkolliskokous oli asiaa vakavasti käsitellyt keisari Konstantinuksen kutsusta ja laatinut trinitaarisen, Pyhää Kolminaisuutta kuvaavan uskontunnustuksen.

Siitä huolimatta kamppailu kirkon sielusta jatkui, ja kysymys siitä kuka Jeesus on johti vainoihin, maasta karkoituksiin ja veritekoihinkin.
Kiista oli hyvin vakava.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 11:40
viikossa rippikoulusta piispaksi

areiolaisten ja trinitaarien kiistat olivat sen kerran kovia, että kirkon korkea virkamies saapui Milanossa paikalle 374 uutta piispaa valittaessa.

se tapahtui suoralla kansanäänestyksellä, suoralla kansanhuudolla oikeastaan, sillä keskustelun alkaessa joku kirkkokansasta huusi "Ambrosius piispaksi!" ja siihen liittyi kohta koko porukka.

Ambrosius tunnettiin jo Milanossa vahvana trinitaarina, kolminaisuusopion edustajana, mutta myös viisaana ja oikeudenmukaisena hallitusmiehenä.

ongelma oli, että hän oli vielä rippikoulussa, eikä ollut edes kastettu.

no niin. ensin kasteelle, sitten piispan vihkimykseen, viikon sisällä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 11:46
Ambrosius ei olisi oikein noin nopeaa virkauraa halunnut itselleen, mutta keisari Gratian antoi siitä käskyn.

keisari Gratianista (359-283) olemme puhuneet jo aikaisemmin, Rooman armeijan tuhoon johtaneen Valensin veljenpoika, loistavan keisari Valentinianin poika.

Gratian kutsui henkilökohtaisella arvovallallaan Ambrosiuksen Milanon piispaksi, kun hänet oli kansan äänellä tehtävään valittu.

Tämä oli erittäin tärkeä juttu, sillä keisari alkoi viihtyä entistä paremmin metsästysretkillään, ja uskoi valtion asioiden hoitamisen konsuli Merobaudeksen ja piispa Ambrosiuksen käsiin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 11:52
Herralla Jeesuksella oli tässä siis kaksi rautaa tulessa samaan aikaan.

Idässä rakennettiin nopeasti uutta kristikunnan pääkaupunkia, Konstantinapolia, uutta Roomaa, jonka ympärille pian nousivat maailmanhistorian mahtavimmat kaupunkimuurit. Voittamattomat.

Lännessä Jeesus sai vaikuttaa Roomassa keisarin tasolla kaupungin hengelliseen elämään ja Rooman sielunelämään Ambrosiuksensa kautta. Ja kyllä Hän vaikuttikin.

Pakanuutta vähennettiin oikein roimasti. Kun keisari Gratian poisti 382 Voiton alttarin senaatista, kuka siinä oli takana muu kuin Ambrosius ja hänen Herransa.

Kun Symmachus vaati keisarin kuoltua patsasta takaisin 384 Valentinian II:lta, kukapa sen esti muu kuin Ambrosius ja hänen Herransa.

Tämä patsas oli aivan asian ytimessä, kun Rooma jäi goottien käsiin 410.
"Mitäs menitte sen poistamaan" pakanat sanoivat, jumalten kosto.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 11:57
Jeesuksella kaksi isoa rautaa tulessa, kuten sanottu, Roomassa ja Konstantinopolissa.

Emme tänään ehkä aivan ymmärrä, millainen maailmankatsomuksen murros Rooman valtaus oli ja miten syvältä se tuon ajan ihmisiä kouraisi.

Voiton patsas edusti tuhatvuotista kreikkalais-roomalaista kulttuuria ja uskontoa, Zeuksen eli Jupiterin, Apollon eli Marsin, Afroditen eli Dianan ja muiden koulusta ja taiteesta tuttujen epäjumalten palvontaa Vestan neitsyeiden johdolla.

Rooma oli läpeensä tuon uskonnon ja kulttuurin imenyt kangas, ja siellä Jeesus näytti voimansa massiivisen pakanuuden yli.

Juttu oli sen verran hankala, että Hän herätti sitä ihmiskunnalle selittämään miehen, joka on hänen kirkkonsa suurimpien opettajien joukossa.

Meille rakas, koska Luther oli augustinolainen munkki :-) ja edustaa rankkaa ja radikaalia Paavali-Augustinus teologiaa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:03
VTn professori siinä missä Lutherkin tämä Ambrosius.

Lutherin tavoin hän harrasti alkukielten opiskelua ja osasi sekä kreikkaa että hepreaa, Vanhan testamentin omaa kieltä.

Lämpimästi ajattelen Ambrosiosta, joka valmisti saarnansa melkein aina Vanhan testamentin teksteistä!

(on muitakin A:lla alkavia proffia, jotka yleensä saarnaavat Vanhasta testamentista ja herättävät kristityissä lämpimiä ja kiitollisia ajatuksia)

Kreikan taito ei latinalaisessa lännessä ollut oikein hyvä ja Ambrosius oli tässä poikkeus.

Suurena hengenmiehenä Ambrosius käytti aivokapasiteettiaan lukien alkukielellä kreikaksi tuon ajan tärkeitä ajattelijoita, Filonia, Origenestä, Athanasiusta ja Basileusta.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:10
pistänpä tähän tuon ajan teologisten taistelujen kärjessä olevien ihmisten ajattelusta kertovan kirjeen.

Nämä olivat hengellisesti ratkaisevia aikoja koko kristikunnan tulevaisuuden kannalta.

Basileios Kesarealainen (329-379) eli pyhä Basileus Suuri, on kolminaisuusopin tärkeimpiä edustajia noina taisteluiden vuosina, kun koko jumalakuva oli muuttumassa Jeesuksen tähden.

Onko meillä juutalaisen Raamattuun perustuvan teologian mukaan yksi Jumala?

Kuinka silloin Jeesus voisi olla Jumala? Onko kristityillä siis kaksi Jumalaa?

Hienovaraisemmin opetti Areios, ja vaikeammin torjuen, "jos Jumalalla on ainoasyntyinen Poika, niin on aika, jolloin Jumalalla ei vielä ollut Poikaa. Joten Isä ja Poika eivät ole sama ja Isä on suuri, ensimmäinen, ainoa Jumala."
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:17
Ambrosius lähetti pian piispaksi tultuaan vuonna 375 Basiliukselle kirjeen, jossa hän pyysi pyhän marttyyri Dionosiuksen maallisten jäännösten palauttamista tämän kotikaupunkiin Milanoon. Basilios vastasi näin:

"Jumalan lahjat ovat suuret ja monet, mittaamattomat ja laskemattomat. Niille jotka tämän ymmärtävät yksi suurimmista lahjoista on tämä, mitä nyt teen, mahdollisuus kirjoittaa kirje vaikka olemme etäällä toisistamme.

Hän antaa toisillemme kaksi mahdollisuutta tutustua toisiimme, henkilökohtaisesti tavaten tai kirjeenvaihdon kautta"

(Amen pyhä Basilios, lisään tähän luvallasi vielä internetin ja sähköpostin!)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:24
"Olen saanut tutustua sinuun sen kautta, mitä sanot. Minulla ei ole muistikuvaa siitä, miltä ulkonaisesti näytät, mutta sisäisen ihmisesi kauneus on tullut luokseni monien lauseidesi kautta, sillä kukin meistä puhuu sydämen täyteydestä"

(mikä upea tyyli sinulla onkaan kirjoittaa, oi Basileos!)

"Olen antanut kunnnian Herralle, joka jokaisesta sukupolvesta valitsee sen, joka on Hänelle otollinen. Joka muinoin kutsui lammaspaimenen kansansa kuninkaaksi. Joka Henkensä kautta antoi paimenelle, Amokselle, voiman ja nosti hänet profeetaksi.

Ja joka nyt on tuonut laumansa paimeneksi miehen imperiumin kaupungista, jonka vastuulla on koko kansan hallitseminen, korkea luonteeltaan, suvultaan, asemaltaan, puhetaidoltaan, jota kaikki ihailevat."

(toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:29
"Tämä mies on heittänyt sivuun kaiken, mitä tämä maailma voi tarjota ja pitänyt menetyksenä saadakseen voiton Kristuksessa, ja on tarttunut sen suuren ja jumaluskostaan kuuluisan laivan ruoriin, jota kutsutaan Kristuksen kirkoksi.

Oi Jumalan mies, et sinä ole ihmisiltä saanut tai oppinut Kristuksen evankeliumia. Herra itse on siirtänyt sinut tämän maailman tuomareista apostolien valtaistuimelle.

Taistele hyvä taistelu, paranna ihmisten sairaudet, jos kuka on sairastunut Areioksen hulluuteen, tuo isien askeleet taas näkyviin.

Olet luonut suhteemme perustan, vahvista sitä monin tervehdyksin (kirjein). Näin lähestymme toisiamme hengessä, vaikka maiset kotimme ovat kaukana toisistaan"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:33
"Vakavuus ja into jota osoitat siunatun piispamme Dionysioksen asiassa todistaa rakkaudestasi Herraan, edeltäjiesi kunnioittamisesta, ja innokkuudestasi uskon puolesta.

Sillä suhtautumisemme Herran palvelijoihin kerrotaan Hänelle, joita he ovat palvelleet"

(erittäin viisaasti sanottu, pyhä Basileos, harkitkaamme puheitamme edesmenneistä pyhistä, sillä Herramme Jeesus Kristus tunsi sekä heidät että meidät)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:38
"Kuka tahansa kunnioittaa uskon kilvoittelijoiden muistoa kertoo sillä, että hänellä itselläänkin on samanlainen into sisällään. Yksi ainoa teko näyttää paljon hyvää"

(Basileos on oikeassa, Ambrosius kunnioittaa edesmennyttä marttyyripiispaa ja on itse valmis asettamaan kaiken Herran alttarille, oman henkensäkin.)

Super-kohtelias viesti jatkuu

"Haluan vakuuttaa sinulle rakkaudessa Kristukseen että ne hyvin innokkaat veljet, jotka olet tässä asiassa lähettänyt, ovat saaneet papistolta hyvän lausunnon käytöksestään, nöyryydellään ja sovinnollisuudellaan he ovat luoneet hyvän perustan"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:44
"Innolla ja taidolla he ovat kestäneet vaikean vuodenajan, ja herkeämättömällä kestävyydellä taivuttaneet siunatun ruumiin uskolliset vartijat antamaan heille, mitä vartijat pitivät koko elämänsä turvana" (Dionysioksen jäännökset)

"Huomaa vielä, että nuo ovat miehiä joita mikään maallinen valta tai valtias olisi kyennyt pakottamaan, mutta veljien kärsivällisyys vakuutti heidät.

Tähän varmasti vaikutti myös rakastetun ja kunnioitetun presbyteeri Therasiuksen läsnäolo. Hän otti vapaaehtoiseksi kärsiäkseen matkan vaivat, hän hillitsi uskovien intoilua paikanpäällä, hän vakuutti vastustajat perusteluillaan"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:51
"Pappien ja diakonien ja monien muiden Jumalaa pelkäävien läsnäollessa hän (Therasius) otti pyhät jäännökset kaikella asiaankuuluvalla kunnioituksella ja auttoi veljiä niiden suojelemisessa.

Ota nämä jäännökset vastaan yhtä suurella ilolla kuin on se suru, jolla niiden vartijat niistä ovat luopuneet ja lähettäneet sinulle.

Älköön kukaan riidelkö,älköön kukaan epäilkö. Tässä saapuu tuo voittamaton urheilija. Nämä luut, tämän siunatun sielun, Herra tuntee. Nämä luut Hän kruunaa sielun kanssa sinä vanhurskaana päivänä niinkuin on kirjoitettu

"Sillä meidän kaikkein pitää ilmestymän Kristuksen tuomio-istuimen eteen, että jokainen sais senjälkeen mitä hän ruumiissansa tehnyt on, olkoon se hyvä eli paha."
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 12:54
(pyhä Basileos viittaa tässä 1 Kor 12:5 jakeeseen, joka voi olla jollekin nettiruukun lukijalle tuttu viime talven keskusteluista.

Huomaa tuo mahtava tapa, jolla marttyyin luut ja sielu yhdistetään.

Käytin tarkoituksella 1776 Bibliaa jossa tuo "tässä ruumiissa" on niin selvästi näkyvissä.

2 Kor kääntäjä on 1992 mennyt "parentelemaan" taas tekstiä pistäen ruumiin sijaan kiertoilmaisun "ajallisessa elämässä"

ei pitäisi parannella. alkuteksti on paljon parempi kuin aikamme eksegeetin selittelevä ja omaan päähän noussut näsäviisaus)
MikkoL: (närkästykseni ei kohdistu yksittäisiin kääntäjiin vaan koko komitean tyyliin parannella ja selitellä sen sijaan että antaisi raaan alkutekstin puhua)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:05
"Arkussa oli vain tuo arvostettu ruumis, ei kenenkään muun ruumista. (Basileos on selvästi huolissaan, ettei Ambrosios epäilisi kenen luita tässä kuskataan=

Hautajaiset olivat arvokkaat, ja hän sai marttyyrin arvoiset juhlamenot. Kristityt, jotka ottivat hänet vastaan vieraanaan ja sitten omin käsin joutuneet laskemaan hautaan, ovat nyt nostaneet ruumiin sieltä. He ovat itkeneet kuin miehet, jotka ovat menettäneet isänsä ja sankarinsa.

Mutta he ovat nyt lähettäneet hänet sinulle, asettaen ilosi oman lohdutuksensa edelle. Hurskaat olivat kädet, jotka antoivat, hyvin varovaiset olivat kädet, jotka ottivat vastaan. Ei ole ollut sijaa petokselle eikä valheelle, olen itse tämän todistajana.

Ota tämä puhdas totuus vastaan"
MikkoL: käänsin tämän taas varsin "vapaasti" englantilaisesta tarkasta käännöksestä, joka on web sivulla

http://www.ccel.org/ccel/schaff/npnf208.ix.cxcviii.html
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:04
Basileoksen kirje Ambrosiukselle 375 antaa meille autenttisen ajankuvauksen suurten trinitaaristen keskustelujen ajalta vähän ennen Rooman valtausta.

Näemme miten tavattoman hienoa on klassinen puhetaito, retoriikka, jota opiskeltiin oikein kunnolla. Miten sydämellistä ja kohteliasta keskustelun tyyli, todella kilpailua toinen toisensa kunnioittamisessa.

Kuten kerroin, pakanallisen Rooman vainot olivat vielä elävässä muistossa, tässä puhutaan Kappadokiassa surmatun piispa Dionysoksen maallisista jäännöksistä.

Nikaian kirkolliskokouksen piispojen joukossa oli monia, jotka kantoivat ruumiissaan kauheiden kidutusten jättämiä parantumattomia arpia ja ruumiinvammoja. Usko Jeesukseen ei heille ollut pääntietoa.

Ja näemme myös, me protestantit pyhäinjäännöskulttien arvostelijat, että sieltä samoista juurista se tulee kuin nikaialais-konstantinopolilainen suuri trinitaarinen uskontunnustus.

Edesmenneiden pyhien ja heidän maallisten jäännöstensä kunnioittaminen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:09
Väärinkäytös ei kumoa oikeaa käyttöä

tämä on tärkeä periaate kaikissa uskonasioissa

koska väärinkäyttöä on niin valtavasti, jopa rakkaiden askeettiemme esikoisten parissa, kuten olemme nähneet...

törkeä pyhäinjäännöskauppa, vääränlainen maaginen esineiden ja luiden palvonta, Kristuksen syrjään sysäävä pakanallisuutta muistuttava pyhimyskultti, saivat kyllä kyytiä Lutherilta.

Mutta tosiasia on, että Raamattu kutsuu meitä kunnioittamaan edesmenneitä pyhiä, Augsburgin tunnustus sen sallii, kun se on oikein tehty, ja paljon meillä on heistä oppimista, kun avoimin korvin heitä kuuntelemme ja heidän elämäänsä seuraamme.

Tuomitsemalla heitä väärin loukkaamme myös heidän Herraansa Jeesusta Kristusta.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:26
sen verran pitkälle näissä olen mennyt, että kun Hattulan kirkkoherra väkineen oli käymässä Israelissa, koetin ehdottaa että veisivät Ristinpuun kaatamisen laaksosta uuden öljypuun oksan sinne Pyhän Ristin kirkkoon.

En muista enää, miten homma sitten jäi sivuun, se ei ehkä käytännössä matkalla onnistunut.

Tämä "oikean ristinpuun kappale" Hattulan keskiaikaisessa kirkossa tunnettiin laajalti, ja Tanskan kuningatar Kristiina teki jopa matkan Suomeen käydäkseen tässä kunnianarvoisessa pyhäkössä.

Tämä on tietääkseni merkittävin Suomessa koskaan ollut pyhäinjäännös, Golgatan ristin pala, joka lienee hävinnyt uskonpuhdistuksen aikoihin?
MikkoL: Hattulan seurakunta on tehnyt tästä Hämeen vanhimmasta kirkosta web sivun
http://www.hattula-evl.fi/index.php?id=27
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:37
aika mainio muuten maalaus siellä Hattulan vanhan kirkon katossa

"Pirut kirjoittavat muistiin kirkkokansan juoruja"

jaaa.. että silloinkin väki jumalanpalveluksen aikana kehtasi juoruta...

Vanhan näköinen kuva, toki, mutta silti tuhatsatavuotta nuorempi kuin palstamme aihe... vuodelta 1510
MikkoL: http://www.mit.jyu.fi/tjlahton/2006/harkatie/P1070329-Pirut_kirjoittavat_yl%C3%B6s_kirkkokansan_juoruja.html
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:57
Tässä Hattulan vanhan kirkon mutkassa suosittelen vielä Arno Forsiuksen kerrassaan hienoa "Pyhimykset suomalaisessa kansanperinteessä", joka vie meitä noihin aikoihin sympaattisella ja asiantuntevalla tavalla:

"Lasten yönitkettäjää parannettaessa on avuksi huudettu myös pyhimyksiä. Eräs niistä on aikaisemmin mainittu Pyhä Georgius eli Yrjänä.

Painajaisen karkottamiseen käytettiin Jurvassa kuvaannollisen hirttämisen rinnalla ns. solmeamista. Tarkoitusta varten otettiin kolmenlaista lankaa, joista yksi on tuotu "tullin läpi", siis ostolankaa.
Niihin tehtiin yhdeksän solmua ja joka solmuun luettiin:"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 13:58
"Sant Yrjänän aivot
on sun pääsnäs,
hopiasta silmät,
teräksestä hartiat,
raudasta rinta
ja savesta vatsa,
ja Jeesuksen veri sun puhdistakoon."
(Jurva)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 14:00
"Teuvalla käytettiin vastaavaan tarkoitukseen seuraavia painajaisen eli yönitkettäjän sanoja:

"Santti Siitus,
Jeesus Kristus, Jumalan poika,
ota pois tämä pirun voima,
anna Jumalan voiman
siehen siaan tulla.
Painajaanen paha,
älä lasta paina,
paina kiviä ja kantoja,
älä lasta paina.
Mene kauvas mettän korpeen,
johon ei ole ikänä ihmisen
eikä hevosen jalka käynyt."
(Teuva)"

------
mieleen nuo tuovat hätääntyneiden vanhempien huolen yönitkettäjästä, kuinka isä ja äiti halusivat auttaa pienokaistaan (eipä juuri koliikista 1400 luvulla tiedetty)
MikkoL: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/suompyh.html
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 16:39
Tein pienen kierroksen Kappadokian marttyyri Dionysioksesta Hattulaan ja nyt takaisin, kuvatakseni hieman Ambrosiuksen ajan maailmaa ja käytöstapoja ja tätä keskiajan pyhimysten maailmaa, johon Luther ja uskonpuhdistus ottivat niin kantaa hyvästä syystä.

Tuollainen suomalainen pakanuus pyhimysten asussa uhkasi myös Roomaa.

Siellä vain uskonnollisen elämän kansanperinteet olivat huomattavasti syvemmällä ja laajemmat kuin keskiajan Suomen pienen väestön parissa.

Ambrosius sai keisarilta vapaat kädet ryhtyä toimiin pakanuutta vastaan, mutta voimme arvata, että siitä ei oikein tullut mitään. Sen verran syvällä olivat juuret.

Itäinen kristillisyys, lähempänä Jeesuksen kotimaata, suojautui Konstantinopolin muurien turviin, läntinen joutui areiolaisten goottien jalkoihin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 16:52
Areiolainen kristillisyys oli tavoittanut 300-luvun lopulla Rooman yläluokan, hovin ja keisarin hovinkin.

Ambrosiuksen Milanon piispaksi kutsunut keisari Gratian oli hengellisesti trinitaarien puolella.

Gratianin velipuoli Valentinian II (371-392) sen sijaan oli, tai pikemminkin hänen äitinsä Justina (k.388) oli kiivas areiolainen.

Sotilaallinen Valentinian I oli eronnut vaimostaan, Gratianin äidistä, ja ottamaan Justinan puolisokseen.

Milanossa käytiin 380-luvulla kärhämää kansan syvästi rakastaman, askeettisesti elävän ja köyhiä auttavan Ambrosiuksen ja keisarinäiti Justinan välillä, että tukka pölysi.

Ja niinkuin kansa oli huutanut Ambrosiuksen piispaksi se huusi Justianan ulos.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 16:57
Ambrosius sai keisari Valentinian II antaman käskyn luovuttaa kaksi Milanon kirkoista areiolaisille kristityille. (Käsky tietenkin äiti Justiinan neuvosta).

Tämä kieltäytyi.

Nuori keisari vähän häkeltyi. Piispa pisti hanttiin.

Keisarin äiti ei häkeltynyt, vaan lähetti kesken jumalanpalveluksen kertomaan Ambrosiukselle, että tämän on annettava kirkko "keisarin ja tämän äidin" saapuessa juhlalliseen areiolaiseen pääsiäisjumalanpalvelukseen.

Tämä kieltäytyi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 17:03
Vakaumuksen mies, ei mikään maallisten herrojen ja keisareiden kumartelija, tämä Ambrosius.

Valentian II murhattiin 392, Justina oli kuollut jo neljä vuotta aiemmin, 388.

Ei käynyt keisari Theodosius I (379-395) sen paremmin tämän piispan kanssa vaikka häntä syystä Suureksi kutsutaan.

Vuonna 390 tessalonikalaiset kansanjoukot lynkkasivat korkean virkamiehen.

Keisari Theodosios I päätti antaa näytteen valtion kurintoimenpiteistä, ja 7000 tessalonikalaista ihmistä surmattiin siinä voimannäytössä.

Ambrosius kieltäytyi antamasta keisarille ehtoollista moneen kuukauteen, kunnes tämä katui rikostaan.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 17:07
Tuossa joitain kuvauksia Ambrosiuksen olemuksesta ja luonteesta.

Tällaisen opettajan jalkojenjuureen Herra johdatti sitten tuon kaikkien aikojen kirkkoisän, Augustinuksen.

Hän on se tämän palstan kolmas A.

Alaric, Ambrosius ja Augustinus.

Maailmanhistoriaa järisyttävä tapahtuma oli lähestymässä, Rooman kukistuminen.

Asia oli ihmiskunnalle selitettävä, ja Pyhä Henki vei kristikuntaa nyt irti vanhasta maailmasta ja sen kreikkalais-roomalaisista juurista kohti uudenlaista käsitystä Jumalan valtakunnasta.

Kyse ei ollut Juudeasta, ei vain Roomasta, vaan koko ihmiskunnasta, kaikista tällä planeetalla asuvista ihmisistä.

Jeesuksen Kristuksen kirkko on globaalinen ja valtaisa leikkaus ihmiskunnan historiaan ja sen todellisuuteen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 17:09
Tätä Kristuksen kirkon valtavuutta eivät tämän ajan maallistuneen hallitsijan silmät näe. Siitä eivät piittaa tämän ajan Kristuksesta vieraantuneet itseään viisaina pitävät ihmiset, homo sapiensit.

He luulevat että uskonnon aika on ohi ja että Kristus kuuluu tuonne jonnekin sosiaalihuollon alalokeroon, sunnuntain harrastuksiin golfin ja autonpesun kanssa.

He ovat väärässä.

Jeesus Kristus ei ole tämän maailman herra. Hän on tämän maailman herran voittaja, Jumalan valtakunnan Herra ja Kuningas.

Valtakunnan, joka tulee seisomaan vielä kun tämä maailma kukistuu kaikkine komeuksineen.

Iankaikkisesti.

Olethan sinäkin siinä voittajien joukossa, Kristuksen seurassa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 11.10.2007 17:11
Nämä eivät ole minun ajatuksiani (voi kun olisivat!) vaan Herra on tällaisen opetuksen antanut koko kristikunnalle Hippoksen piispa Augustinuksen kautta.

Hänen suurteoksensa De civitate Dei selittää, miksi Jumala antoi Rooman kukistua ja mikä on oikea Jumalan valtakunta.

Melkoinen opus.

Oli sillä melkoinen kirjoittajakin.
 
 Kirjoittanut: hibernatus, 11.10.2007 19:21
Se Hattulassa ollut ristin pala ei muuten ole ainoa Suomessa ollut. Heinäveden Valamossa on tälläkin hetkellä palanen Kristuksen ristiä kiinnitettynä takaa katsottuna oikealla edessä olevan "Golgatan" ristin alaosassa Kristuksen jalkojen alapuolella. "Golgata" tarkoittaa ortodoksisessa kirkkoarkkitehtuurissa lähes luonnollista kokoa olevaa ristiinnaulitun kuvaa (aina maalattu, ei koskaan veistos), joka on normaalisti kirkon etuosassa vasemmalla, mutta voi olla myös muualla kirkossa, ja siirretään kiirastorstai-iltana kirkon keskelle.

Jos joku epäilee ristin aitoutta vetoamalla siihen vanhaan sanontaan, että niistä maailmalla olevista ristinkappaleista saisi kasattua useammankin ristin, niin kannattaa pitää mielessä, että idässä ei pyhäinjäännöksillä koskaan ole tehty kauppaa, joten riski väärennösten esiintymiselle on paljon pienempi kuin lännessä.
 
 Kirjoittanut: hibernatus, 11.10.2007 19:22
Siis takaa katsottuna vasemmalla on se "Golgata" Heinäveden Valamon pääkirkossa, ei siis oikealla.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 06:47
Jerusalemissa on Pyhän Haudan kirkon sisällä Pyhän ristin kappeli. Sinne johtaa portaa armenialaisten kappelista kirkon eteläpäässä, ja paikka on ilmeisesti hyvin vanha louhos.

Sokrates Scolasticus (s. 380) historioitsija kertoo, että keisari Konstantinuksen äiti Helena oli piispa Makarioksen kanssa seuraamassa kirkon rakentamista. Löydettiin kolme puista ristiä ja nauloja. Paikalle kannettiin kuolemansairas nainen, ja risti, jonka päällä tämä parani tunnistettiin Jeesuksen ristiksi.

Akkon piispa kantoi Jerusalemista löydettyä kappaletta Jeesuksen rististä 4.7. 1187 Karne Hattinin taistelussa Salah-ed-Diniä vastaan. Vuori sijaitsee Tiberiaan lähellä. Ristiretkeläiset hävisivät taistelun ja Jeesuksen kappale joutui muslimien käsiin ja katosi.
 
 Kirjoittanut: mama, 12.10.2007 08:20
Tuo mainitsemasi Pyhän ristin legenda on kuvattuna tuolla Hattulan kirkon olikohan kattokupolissa ja jossain toisessakin suomalaisessa keskiaikaisessa kivikirkossa (en nyt muista missä).
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 08:53
Pyhä Basileos Suuri kirjoittaa Ambrosiukselle vakuuttaakseen tämän siitä, että kyseessä todella ovat marttyyripiispa Dionysoksen luut.

Samalla hän antaa meidän nähdä, miksi näitä ihmisen ajallisia jäännöksiä kunnioitetaan. Ne ovat odottamassa ylösnousemusta ja astuvat Herran eteen viimeisellä tuomiolla Dionysioksen sielun kanssa "mitä olet tässä ruumiissa tehnyt".

Pyhä Basileos muistuttaa meitä myös
siitä, että suhtautumisemme edesmenneisiin pyhiin on myös suhtautumistamme heidän Herraansa, jota he ovat palvelleet.

"ne jotka täällä uskossa, tunnusti Herraa Kristusta" kuten upea pyhäinpäivän virsi 141 alkaa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 08:57
Näemme keskiajan Suomessa ilmiön, joka tapahtui myös myöhäisantiikin Roomassa, kuinka näiden pyhien muisto ja heidän maalliset jäämistönsä alkoivat saada omaa elämää kansan uskonnossa.

Erityisesti pohjois-Afrikan donatiolaisessa kirkossa marttyyrien arvostus kohosi todella huikeaksi ilmiöksi. Tämä meni 400-luvun lopulla jo aivan kummaksi. Ihmiset oikein etsivät tilannetta, jossa heidät surmattaisiin, ja kun tappajia ei löytynyt, syöksyivät itse kalliojyrkänteeltä louhikkoon tullakseen "marttyyriksi".

Kun pyhimyksen nimestä tulee voimaa sisältävä sana parantamisloitsuun, kun hänestä tulee rukouksen kohde pyhän Jumalan sijasta, jotain on muuttunut tuosta Basileoksen arvokkaassa kirjeessä ilmenevästä suhtautumisesta.

Pyhäinjäännösten kauppa ja väärinkäyttö ovat osa kristillisen kirkon menneisyyttä ja nykypäivää.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:01
Mukavasti tämä näkyy "Israel kultissa" jota esiintyy Suomessakin.

Eräät israelilaiset keksivät todella oivan kaupiskelun kohteen - he alkoivat myydä pyhiinvaeltajille Pyhän Maan ilmaa säilytyspurkissa!

Ja kauppa kävi, vaikka aluksi idea saattoi olla pelkkää huumoria.

Jordanin kastevettä on kuljetettu Suomeen lisättäväksi kastealtaaseen. Minusta tämä on oikein kaunis tapa, kannattaa vain hotellihuoneessa kiehauttaa vesi, ettei se kaikenlaista luonnontuotetta rikkaana rupea kotimatkalla elämään ja haisemaan.

Getsemanen öljyä, Johannes Kastajan luolan kiveä, ihan kivaa tuomista kotimaahan. Kunhan siihen ei kytketä maagisia tai muita voimia.

Venäläiset toivat 1800-luvun suurten pyhiinvaellusvuosien aikana Pyhän maan multaan omaistensa hautaan heitettäväksi.
Kaunis tapa sekin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:29
Mutta tämä on ihmisessä niin syvässä, että Jeesus Kristus laittoi homman katkaisuhoitoon.

Keisari Honorius (384-425) siirsi Alarikin lähestyessä Italiaa valtakunnan pääkaupungin Ravennaan.

Tyhmyydet jatkuivat. Senaatti antoi hirttää syyttömän kenraali Stilikhoksen 22.8. 408. Hän oli moneen kertaan voittanut gootit, mutta aina Alarik oli päässyt pakoon. Kenraalia epäiltiin, että hän tarkoituksella salli goottien kuninkaan pakenevan.

Alarik ja Stilikho olivat keskenään hyvät ystävät. Kenraalin hirttäminen suututti hänet, ja tästä alkoi ensimmäinen Rooman piiritys 408, josta Attila lähti vankkurit täynnä roomalaisten antamaa kultaa ja hopeaa - ja pippuria, tietenkin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:34
Alarikin joukot olivat piirittäneet Roomaa 18 kuukautta majoittuen alueelle, joka myöhemmin sai nimekseen Borgian puutarhat.

Porta Salarin avauduttua elokuun 24. 410, visigootit tunkeutuivat puolustuskyvyttömään kaupunkiin.

He etsivät tietenkin sotasaalista, mutta ennenkaikkea ruokaa, kaikilla oli nälkä, sekä piirittäjillä että piiritetyillä.

Reuhaamista kesti vain kolme päivää. Alarikin joukot olivat kristittyjä, eikä naisia juuri raiskattu eikä ihmisiä surmattu. Kirkot ja rakennukset säilyivät ehjinä.

Samoin kuin Ateenassa aikaisemmin, Rooman vallannut Alarik suojeli muinaista kaupunkia niin että ihmiset todella ihmettelivät, miten näin kävi.


 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:37
Kolmen päivän kuluttua, elokuun 28, gootit lähtivät vatsa kurnien etelään etsimään ruokaa.

Vaellus, jossa siis olivat mukana miesten lisäksi myös perhe ja kuormavankkurit, jatkui kohti Sisiliaa.

Mutta se keskeytyi, kun Alarik sairastui ja kuoli Cosenzan kaupungin laitamilla syksyllä 410.

Gootit käänsivät kertomuksen mukaan Besonte-joen uoman ja hautasivat Alarikin sen pohjalle, palauttaen vedenjuoksun sitten takaisin.

Alarikin hautaa ei ole löydetty.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:43
Gootit ottivat niin paljon vankeja Roomassa, että orjakauppa romahti. Pehmeät kaupunkilaiset eivät oikein sopineet kovaan elämän ja matkaamiseen tottuneille visigooteille eikä kauppa käynyt.

Roomalaisetkin orjat pystyivät nyt ostamaan itsensä vapaiksi hintojen romahdettua. Koko Rooman pääkaupungin orjatalous kaatui, monet perheet muuttivat sieltä pois.

Vaikka Alarikin porukat käytännössä säästivät Rooman, valtauksen sosiaalinen ja poliittinen maanjäristys ulottui koko silloiseen maailmaan.

Kaikki tiet vievät Roomaan. Monet muut vaeltajat ottivat suunnan suurkaupunkiin, nähtyään miten sen puolustus oli romahtanut.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:44
Vuonna 452 oli tiukat paikat, kun Attila ja hunnit lähestyivät. Siitä hieman myöhemmin lisää.

Ja sitten tulivat oikeat barbaarit, joiden nimi on jäänyt elämään suomenkin kieleen "vandalismi" sanassa.

Rooma oli 455 kaksi viikkoa vandaalien käsissä.

Se ei koskaan siitä toipunut. Rooman imperium lakkasi olemasta.

Kristillisen kirkon ja kulttuurin painopiste siirtyi kansainvaellusten kuohuvasta lännestä itä-Roomaan ja etenkin sen pääkaupunkiin, Konstantinopoliin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:47
Yksinkertaistetussa historiikissani siis ovat nämä käännekohdat

Valensin virheet

Goottien saapuminen Tonavan eteläpuolelle

Adrianoplen ratkaisutaistelu, jossa Rooman sotilaallinen selkäranka murrettiin

Alarik valtaa Rooman 410 ja murtaa sen voittamattoman maineen

Vandaalit vandalisoivat Rooman 455 ja Rooman imperium lakkaa olemasta.

(vahvasti yksinkertaistettua, toki mukana oli paljon paljon muuta)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:49
mottonani oli

Herra ei ruvennut paikkaamaan ikivanhan pakanuuden pääkaupunkia, vaan siirsi kristityksi kääntyneen suurvallan pääkaupungin aivan uuteen, koskemattomaan paikkaan Konstantinopoliin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 09:59
tämä oli niin laaja ja syvällinen muutos, että Jeesuksen Henki antoi ihmiskunnalle sitä selittävän miehen ja kirjan.

avasin toisen palstan, jossa koetan käsitellä hieman tätä suurteosta, De civitate dei eli "Jumalan valtio"

kerron tällä palstalla Augustinuksesta itsestään.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:22
no ajatellaan taas miten meidän Herramme toimii ja on toiminut

ongelma - tarvitaan henkilö ymmärtämään ja selittämään maailmanhistoriallinen tapahtuma, jotain Vanhan testamentin suurten profeettojen kaltaista Jumalan näkijää.

mistä me ihmiset lähtisimme hakemaan sellaista aikalaistamme. luultavasti hurskaiden parista, Herran omien parista, tuolla on tuommoista lahjaa, ehkä tuo luonne olisi tehtävään sopiva, noin on jo tällä tullut vuosia matkamittariin Jumalan tiellä.

mistä Herra Jeesus lähti hakemaan sellaista aikalaista.

Maailman turuilta ja aitovieriltä, oikein syvälle tämän maailman huvituksiin etsiytyneen kaverin.

Ihminen näkee ulkokuoren, Herra näkee sydämen syvimpiin salaisuuksiin, mikään ei ole Häneltä salassa.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:28
kaveri oli syntyisin pohjois-Afrikan Thagasten kaupungista nykyisestä Algeriasta ja hänen suonissaan virtasi berberien veri.

Näitä ihmisiä on yhä nykyään pohjois-Afrikassa, nelisenkymmentä miljoonaa. Kansainvälisen jalkapalloilun ystävät tuntevat heidän joukostaan varmaan Zidanen paremmin kuin Augustinuksen!

Isä ja äiti laittoivat pojan 11 vuotiaana kouluun (mitäpä sitä turhaan lasta kiirehtiä). Matkaa kotiin oli noin 40 km, joten poika taisi viettää kouluviikon pienessä Madauruksen kaupungissa Numidiassa.

Siellä oli edelleen vankka pakanuuden ilmapiiri, mutta myös monia Madauruksen marttyyreitä mainitaan, joten usko Jeesukseen oli sinnekin jo ehtinyt.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:33
kaverin äiti Monica oli harras sydämen kristitty, mutta isä Patricius pitäytyi vanhassa pakanuudessa.

Lohduttakoon tämä tieto sellaisia koteja, joissa vain isä tai äiti on uskossa ja toinen vanhemmista vaeltelee maailman teitä. Juuri tällaisesta kodista Jeesus kutsui erään kirkkonsa väkevimmän aseen hengelliseen taisteluun.

ei se ole siitä kiinni.

eikä Augustinus edes ihmeemmin piitannut äitinsä uskosta.

17-vuotiaana hän sai taloudellista tukea niin että saattoi lähteä suureen Karthagon kaupunkiin opisekelemaan oikein kunnolla. Siellä vilinässä unohtuivat nopeasti sekä äidin usko että isän opetukset.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:36
Mutta jotain tässä nuorukaisessa oli erikoista, että Herra hänet valitsi.

Yksi asia on kaikkien myönnettävä. Pojan päänuppi oli terävä.

Koulupoikana, alle 17-vuotiaana siis, Augustinus vietti aikaansa lukemalla kuuluisan roomalaisen valtiomiehen ja filosofin Ciceron teosta Hortensius.

Siinä on pakertamista vähän vanhemmallekin lukijalle. Myöhemmin hän kertoi muistelmissaan, miten syvän vaikutuksen Cicero häneen silloin teki.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:40
Mutta Karthagon yölamput ja mielettömän sekavat hengelliset kuviot kutsuivat ja kiehtoivat.

Ensin avoliittoon. Augustinuksen rakastajatar oli nuori nainen, joka synnytti hänelle pojan avioliiton ulkopuolella. Lapselle annettiin nimi Adeodatus. Viisitoista vuotta he kaikkiaan seurustelivat.

Tämäkin lohduttakoon meitä isiä ja äitejä. Jeesus näkee sydämeen, me näemme avoliiton ja au-lapsen.

Ja mikä vielä hurjempaa, Augustinus jätti Karthagossa äitinsä uskon ja liittyi manikealaiseen lahkoon.

Augustinuksen tunnustuksista saamme sen kuvan, että hänen ja äidin suhteet olivat poikkeuksellisen läheiset.

Varmaan äiti sai usein öitä rukoillen valvoa poikansa puolesta, joka oli hylännyt kasteensa ja Kristuksen kirkon.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:48
lahjakkaana nuorena Augustinus alkoi itse opettaa puhetaitoa, retoriikkaa, ensin Thagastessa 373-4 ja sitten suuressa Kartagon kaupungissa.

Oppiaine oli tärkeä elämässä eteenpäin pyrkiville, ja hyvä opettaja antoi eväät, joilla oppilas tuli valituksi valtion virkoihin ja erilaisiin muihin julkisiin tehtäviin.

Eteenpäin miehen mieli, yli Mare Nostrumin Roomaan 383 puhetaitoa opettamaan. Siellä manikealaiset ystävät ohjasivat hänet korkea-arvoisen Quintus Aurelius Symmachus (340-402) nimisen viranomaisen luokse.

Sitä kautta Augustinukselle aukeni mahdollisuus kilpailla Milanon hovin puhetaidon opettajaksi, valtakunnan korkeimpaan tämän alan virkaan.

Kaveri voitti kilvan ja tuli valituksi vuonna 384 Milanon virkaan vain 30 ikäisenä päihittäen monta pätevää hakijaa.

Kuten sanottu, hänen päänuppinsa oli terävä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:51
Maailman katolla, Milanon keisarillisen hovin suurena puhetaidon opettajana!

Mutta Jeesus Kristus alkoi nyt puhua Augustinukselle, hiljaa ja rakkaudella niinkuin Hän tekee.

Augustinus oli saanut, varmasti Jumalan johdatuksesta, tavata manikealaisen lahkon korkeimpia johtajia ja viisaimpia miehiä.

Ja ruvennut ihmettelemään heidän tyhmiä puheitaan.

Tämä voi olla tänäänkin terveellinen kokemus sellaiselle, joka on kovin itsetietoiseen lahkoon eksynyt. Jostain kohtaa siellä rupee mättämään, että eihän tässä ole enää edes mitään järkeäkään.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:54
Petyttyään pahoin manikealaisten "viisauksiin", jotka osoittautuivat ihan tyhmyyksiksi hänen mielessään, Augustinus oli skeptikko.

Tuollainen yliopistollinen kaiken epäilijä, joka ei ole vakuuttunut lopulta oikein mistään.

Skeptikko ei ole tavallinen epäilijä, joka voi olla vankka totuuden etsijä ja jolle ei mikä tahansa perustelu kelpaa. Kaikkea koetellaan, ja epäilys tulee mieleen, että onkohan se sittenkään noin.

Skeptikko on eräällä tavalla hengellisesti sairas, hän ei kykene, vaikka haluaisi, oikein uskomaan mihinkään. Kaikkeen liittyy kysymysmerkki. Sellainen syövän tavalla kalvava henkinen tila, josta helposti on seurauksena kyynisyys ja jumalanpilkka.

Sellaista kohti Augustinus oli hyvää vauhtia menossa Milanoon muuttaeen äiti Monican monista kehoituksista ja neuvoista huolimatta.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 14:58
Palstan aiheena on kolme A:ta, Alarik, Ambrosius ja Augustinus.

Kun Ambrosius ja Augustinus kohtasivat, jotain syvällistä alkoi tapahtua.

Jeesus lähetti valitsemansa miehen luokse toisen miehen, jonka nupissa ei myöskään ollut mitään vikaa. Terävänpuoleinen.

Milanon piispa Ambrosius oli myös monessa koeteltu kristitty, joka ei säikähtänyt sen enempää kuninkaiden kuin keisarienkaan edessä, vaan seisoi totuuden nimissä valmiina vaikka kuolemaan (areiolais kiistat).

Ja ennen kaikkea, piispa Ambrosius oli Raamattua lukeva ihminen, syvällinen Vanhan testamentin tuntija, jonka saarnat kirkossa olivat yleensä VTn teksteistä.

Raamatun heprean ja kreikan tuntija.

Sieltä tuli sitä raikasta elämän vettä, Jumalan Sanasta, joka muutti Augustinuksen koko elämän.

Ja tuhansien ja taas tuhansien muiden hänen kauttaan, mukaan lukien Martti Lutherin.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:04
Augustinus oli loistava puhuja ja retoriikan opettaja.

Ambrosius oli parempi. Vanhempi ja kokeneempi.

Siitä oli hyvä alkaa.

Äiti Monica alkoi nyt järjestellä poikansa avioliiton asioita kuntoon, jotta poika saisi enemmän arvostusta Milanon piireissä. Avoliitto ei ollut tuohon aikaan hyvä juttu. Ei se ole vieläkään.

Morsian valittiin, ja Augusinus luopui pitkäaikaisesta rakastajattarestaan, poikansa äidistä. Mutta koska uusi tyttö oli vielä alaikäinen, Augustinus otti väliaikaisen tyttöystävän parin vuoden ajaksi!

Hän oli alkanut toki rukoilla, ja lausui nyt tuon kuuluisaksi tulleen pyyntönsä Herralle Jeesukselle

da mihi castitatem et continentiam, sed noli modo

"lahjoita minulle siveys ja naimattomuus - mutta ei ihan vielä"
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:13
keskustelu oli nyt alkanut Kristuksen ja Augustinuksen välillä. Sen aika oli tullut.

tämän ratkaisevan keskustelun Augustinus on itse tallentanut meille kirjassaan Tunnustukset, joissa hän puhuu Jeesuksen kanssa elämästään.

Ainutlaatuinen teos sekä kristillisen kirkon historiassa että maailmankirjallisuudessa.

Aikansa etevimpiin kuuluva huippulahjakas mies keskustelee ylösnousseen Jeesuksen kanssa.

Se ei ole korkealentoista vaikeaa tekstiä kuten De civitate dei vaan koskettava, lämmin ja henkilökohtainen todistus. Tuskin missään muussa antiikin kirjassa kohtaamme sen ajan ihmisen niin elävänä ja todellisena kuin Augustinuksen Tunnustuksissa.
MikkoL: Augustinus: Tunnustukset. SLEY-kirjat, Hämeenlinna 2003.

koko teos on verkossa luettavissa englanniksi tai latinaksi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:15
Se ei ollut helppo keskustelu.

En edes yritä sitä kuvata tässä, lue Augustinuksen oma kertomus, jonka hän kirjoitti 397-398.

Jeesus painoi päälle, sillä Alarik oli tulossa.

Augustinus pisti tosi rajusti hanttiin, tämä maailma kaikkineen oli hänelle hyvin rakas. Hovin juhlat, kauniit naiset, loisteliaat puheet, joista häntä keisaria myöten ylistettiin, palkka kilisi pussiin kultarahoina.

Jeesus sanoi, että jätä tuo kaikki ja seuraa minua.

Augustinus ei olisi sitten millään halunnut niistä luopua.
Kirjoitus poistettu / MikkoL
:

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:20
Jeesus ei antanut nyt rauhaa, tämä kaveri piti hoidella perille asti.

Hän oli onneton mennyt erehdyksessä lukemaan Pyhän Antoniuksen kiusaukset 386 ja nähnyt toisenlaisen maailman, joka nyt kutsui.

Hän oli aivan epätoivoinen sisäisen kamppailun tähden, istui puutarhassa kun äiti Monika taisi olla piispan kanssa jossain keskustelussa.

Silloin kaverin korvissa alkoi kuulua lasten laulua "Tolle lege, Tolle lege"

Omituista laulua, ei hän muistanut tuollaista kaduilla leikittäessä laulettavan.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:23
"Tolle lege" on latinaa ja tarkoittaa Ota ja lue!

ei siellä mitään lapsia ollut lähelläkään, enkelten laulua taivaasta.

Ja niin tuossa puutarhan ahdistuksessa, kyynelet silmissä, Augustinus otti käteensä pyhän Raamatun ja luki.

Psalmin sana avasi Lutherille evankeliumin ja räjäytti rikki keskiajan turmeltuneen kirkon.

Augustinukselle aukesi Roomalaiskirjeen sana, joka mullisti hänen elämänsä ja sen kautta koko kristillisen kirkon.

Valmistelut Rooman tuhon selittämiseksi olivat edenneet.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:24
Room 13:

12. Yö on kulunut ja päivä on tullut; sentähden hyljätkäämme pimeyden työt ja pukekaamme meitämme valkeuden sota-aseilla.

13. Vaeltakaamme soveliaasti, niinkuin päivällä: ei ylönsyömisessä, eikä juopumisessa, ei kammioissa, eikä haureudessa, ei riidassa ja kateudessa,

14. Vaan pukekaat päällenne Herra Jesus Kristus ja älkäät holhoko ruumistannen haureuteen.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:27
Naks.

Tähän roomalaiskirjeen sanaan päättyi Milanossa Augustinuksen harhailu.

Paavali Tarsolainen sanoi Augustinukselle, että näin. ja Herra Jeesus puhui Paavalin kautta, että näin.

Piispa Ambrosius kastoi samana päivänä sekä Augustinuksen että tämän pojan Adeodatuksen Milanossa pääsiäispäivänä 387.

Augustinuksen äiti kiitti hiljaa sydämessään Jeesusta, joka oli kuullut hänen rukouksensa.

(ei ehkä tiennyt, että Jeesus oli hänet juuri siihen tehtävään laittanut, laskenut rakkaan pojan äidin sydämelle, pysyvästi.
Tietäähän Jeesus, mitä on äiti, olihan Hän Marian poika)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:29
Ja niin Augustinus tuossa kasteessa puki päälleen Herran Jeesuksen Kristuksen.

Room 13:12-14 oli kantanut hedelmää.

Ja siihen jäivät puheopettajan työt Milanon hovissa, vauhdikkaat yöt ja suuret juhlat, tämän maailman kaikki komeus ja loisto.

Augustinus jätti kaiken tämän siihen paikkaan ja lähti seuraamaan Jeesusta Kristusta.

Ja kyllä, Jeesus lahjoitti hänelle nyt myös naimattomuuden lahjan, suunniteltuja häitä ei koskaan tullut.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:31
Tästä olen lukenut ihan äskettäin suomalaisten yliopistoihmisten, fiksujen tyyppien, rääpimistä ja ivailua, kuinka Augustinuksella oli hauskaa ja sitten hän vietti loppuikänsä sitä katuen.

a. nämä "fiksut" eivät ole niin fiksuja kuin luulevat

b. Jeesuksen Kristuksen kanssa ei leikitä, Hän halusi Augustinuksen kokonaan

c. tuhannen vuoden päästä näistä suomalaisista ja muista näsäviisaista Augustinuksen ivailijoista ei kukaan tiedä höykäsen pöläystä. Augustinuksen Tunnustuksia luetaan silloinkin tippa silmässä (jos maailma on vielä pystyssä silloin siis)
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 15:33
Niin, kolme Ata

Alarik
Ambrosius
Augustinus

päätän Rooman tuhon palstani tähän ja siirryn käsittelemään tuota suurteosta, jonka tämä kaveri kirjoitti.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 18:58
pistän tähän "liitteenä" loppuun vielä kappaleen Tunnustuksista omana väännöksenäni englanninkielestä.

Augustinuksella on oikein hyvä oma myspace paikka, käy ihmeessä moikkaamassa!

http://www.myspace.com/saintaugustineofhippo


Confessions (III, 11, 19)

Tähän kääntämässäni jaksossa Augustinus keskustelee Herran Jeesuksen kanssa äidistään.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 19:02
Sinä ojensit kätesi korkeudesta ja vedit sieluni näistä hämäristä syvyyksistä äitini takia, joka oli Sinulle uskollinen ja itki minua katkerammin kuin äidit itkevät lastensa ruumiillista kuolemaa.

Sillä hän piti minua kuolleena Sinulta saaneensa uskon ja hengellisen ymmärryksensä lahjan kautta.

Ja Sinä kuulit häntä, oi Herra, sinä kuulit häntä etkä halveksinut hänen kyyneliään, jotka tulvivat ja kastelivat maan siinä, missä hän rukoili.

Sinä totisesti kuulit häntä, miten muuten selittäisin unen, jolla Sinä niin lohdutit häntä, että hän suostui elämään kanssani, olemaan pöydässäni, saman katon alla?
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 19:13
Hän ei ensin tahtonut sellaiseen suostua, koska jumalaapilkkaavat erheeni olivat hänelle niin inhottavia.

Mutta hän näki unta, että hän oli seisomassa jonkinlaisella puisella lankulla, kun nuori säteilevän oloinen mies tuli hänen luokseen ja iloisesti nauroi hänelle, vaikka hän oli niin surullinen ja murheen murtama. Hän kysi hänen murheensa ja jokapäiväisten kyyneltensä syytä, vaikka tosin hänen kysymyksensä tarkoitus oli opettaa eikä saada tietoa vastauksesta.

Hän vastasi surevansa minun turmiotani. Silloin hän neuvoi ja kehotti häntä rohkaistumaan ja katsomaan, että seisoimme samalla perustalla. Tämä rohkaisi häntä. Hän katsoi ja näki minun seisovan vierellään samalla lankulla.

Tämä saattoi tapahtua vain siksi, että korvasi olivat avoimet hänen sydämelleen, oi hyvä ja kaikkivaltias Jumala, joka välität meistä jokaisesta kuin olisimme ainoat ja osoitat samaa hellyttä jokaiselle.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 19:15
Tuossa edellä olevassa jaksossa Augustinus kertoo, kuinka hänen äitinsä ei edes tahtonut tulla hänen kotiinsa hänen jumalattomuutensa takia.

Kristus antoi silloin Monica äidin nähdä rohkaisevan unen, jonka seurauksena tämä tuli poikansa taloon.

Hän ylistää Herraa, joka katsoo meihin pieniin ihmisiin, välittää ja hoitaa meitä hellästi, ikäänkuin kukin meistä olisi ainoa ihminen koko maailmassa.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 20:02
Kiitos vinkistä. Suomenkielisen olen lukenut, täällä on englanninkielinen erikokoisina versioina

osoitteessa
http://www.ccel.org/a/augustine/confessions/confessions.html

Title: Confessions and Enchiridion, newly translated and edited by Albert C. Outler
Author: Augustine, Saint (354-430)


Formats: Read Online
Adobe Acrobat PDF - 899 KB
Adobe Acrobat PDF (custom) - 594 KB
Microsoft Reader (custom) - 950 KB
Microsoft Word htm w/markup - 1.3 MB
Palm database (custom) - 494 KB
Palm eBook (pdb) - 422 KB
Plain text (UTF-8) - 848 KB
RTF (custom) - 857 KB
Theological Markup Language (XML) - 945 KB
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 21:09
Seisoa "samalla lankulla". Hieno konkreettinen vertaus äidin unessa, Jumalan lähettämä.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 21:27
Vai ovat "fiksut" kehdanneet rääpiä Augustinusta. Eivät taida olla oikeasti viisaita, viisaan maineessa vaan. Augustinus kirjoittaa Tunnustuksiensa osassa 12 viisaudesta mielestäni melkoisella viisaudella:

For, although we can find no time before it (for wisdom was created before all things),473473 Cf. Ecclus. 1:4. this is certainly not that Wisdom which is absolutely coeternal and equal with thee, our God, its Father, the Wisdom through whom all things were created and in whom, in the beginning, thou didst create the heaven and earth. This is truly the created Wisdom, namely, the intelligible nature which, in its contemplation of light, is light. For this is also called wisdom, even if it is a created wisdom. But the difference between the Light that lightens and that which is enlightened is as great as is the difference between the Wisdom that creates and that which is created.---"


 
 Kirjoittanut: MikkoL, 12.10.2007 21:51
en viitsi lainata aikamme viisaita suoraan tähän noin upean lainauksen jälkeen, mutta kyllä tämän tyypin kommentissa oli selvästi ajatus, että Augustinus piti nuorena hauskaa ja vietti lopun ikäänsä sitä katuen.

toisin sanoen, jos Jeesus sanoisi tälle aikamme viileän kaljatuoppinsa ääressä mukavasti maailman menoa pohtivalle mielestään aika fiksulle

"Jätä kaikki tämä, nouseva yliopistourasi, professorin arvostavat päännyökytykset, isäsi sanaton ylpeys, akatemian apurahat, valmisteilla oleva tieteellinen artikkelisi, Helsingin öiden iloiset lesket ja lähde seuraamaan minua"

"mitä siitä saan jos lähden?"

"et mitään muuta kuin palvella minua ja tämän maailman pilkan ja häväistyksen, miten tuokin noin höyrähti"

"no joo, pidä sinä Jeesus se iankaikkinen valtakuntasi, minä koetan parhaani mukaan pärjätä tässä käsilläo levassa ja nukkua sitten ikuiseen uneen, älä tule herättelemään"
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 21:54
Tämä ei ole käännöstä, hämmästelen vaan tässa Augustinuksen viisaita sanoja tai valaistuneita, jos tosi viisaus jätetään ihan vaan Jumalalle, jolle se kuuluu ja jolle Augustinuskin viisauden jättää ihan suosiolla eikä yritä esittää viisasta.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 21:55


Viisautta ennen ei ollut "aikaa", jota me voisimme kutsua ajaksi meidän käsityskyvyllämme. Viisaus luotiin ennen kaikkea muuta. Augustinus on niitä harvoja, jotka myöntävät meidän ihmisten tyhmyyden ja mahdottomuuden pohtia sanoja ennen tai jälkeen kun on ajattomuuden asioista kysymys, sillä vain ajassa voidaan asettaa sanoja ennen ja jälkeen ja vain meidän käsityskykymme mukaan. Kaikessa Augustinuksen puheessa näkyy Jumalan kunnioitus ja myös asianmukainen taitavan Jumalamme luoman luomakunnan kunnioitus siinä mielessä, että hän ei yritä rajallistaa asioita vaan tyytyy ihmettelemään, tosin näköjään tietäen riskin, että samalla tulee rajallistaneeksi.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 21:55

Augustinus osaa kirjoittaa sanoiksi ilonsa siitä, että kaikki luomakunnan menneisyys JA tulevaisuus on Jumalan luomisen varassa.

Sana "Alussa" on meitä ihmisiä varten, Jumala puhuu maan luomisen kertomuksen kautta meille. Jumala loi taivaan ja maan Viisaudella. Jumala myös loi viisauden ja sen valon, joka meillä on lähtöisin tuosta viisaudesta. Augustinus ymmärtää erottaa kauas toisistaan Viisauden joka on Jumalassa ja joka Jumala on, siitä viisaudesta, joka on Jumalan luomaa viisautta. Vain Jumalan luomassa valossa voimme uskossa nähdä sen Valon, joka Jumala on, tai jotain siitä, edes vähän, aavistuksen. Ja se on jo paljon se.

On se sääli, jos ihmiset ovat omasta mielestään niin viisaita, että ohittavat Augustinuksen tekstien tutkiskelun ja hukkaavat vähäistä aikaa vitsien tekemiseen Augustinuksen elämästä. Augustinuksessa itsessään taisi sentään olla sitä viisautta joka hänen kirjassa on sanalla "enlightened". Semmoisiakin valitettavasti löytyy historiassa pilvin pimein jotka uskovat vallan olevansa Valo itse, Light, itse osaamatta mitenkään analysoida suuren luulotellun viisautensa lähdettä ja laatua.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 21:55


Jumalalleen Augustinus puhuu, että Hänen Valossaan me näemme valon. Niinhän se on. Näissä rajoissamme me voimme nähdä Jumalan valon, kun Jumala itse meissä niin luo tapahtuvaksi. Ihmisille ei jää kyllä mitään ylpeilemistä omasta viisaudestaan ja valon hankkimisesta tai luomisesta.
Tilalle tulee luullakseni aito nöyryys Jumalan edessä ja ilo. "They see these things and they rejoice in the light of thy truth to whatever degree they can."
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 22:00
Augustinuksen ajatuksia kun tutkii, niin hänpä osaa heittää meidät niin ajattomuuden ja luomakunnan ulkopuoliseen pohjattomaan ja irralliseen tilaan, josta käsin hän opettaa havaitsemaan, että meidän pikkuriikkisten ihmisten osuus tässä Jumalan suunnitelmassa on äärettömän mitätön ja samalla äärettömän tärkeä Jumalalle. Kenellekään muulle emme ole olemassa sellaisena kuin todella olemme kuin Jumalalle ja Hänen edessään emme voi olla muuta kuin mitä olemme: Hän on meidät luonut ja tietää meidät tarkkaan.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 22:01
Olen tullut siihen tulokseen, että Jeesus ei tulisi kaljatuoppityypin eteen sanomaan kutsuaan tavalla, jolle tämä vapaalla valinnallaan sanoisi ei tai joo.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 22:06
Jumala tekee mahdottoman mahdolliseksi ja paaduttaa kenet tahtoo ja herättää kenet tahtoo. Eiköhän Augustinus itse juuri ollut aika mahdoton tapaus noin etukäteen ajatellen, jos heittäydymme hänen osaansa ennen niitä tapahtumia, joilla Jumala veti luokseen. Kuten Raamattu sanoo, ei kukaan tule Jeesuksen luo, ellei Hän vedä.

Ja Hän ei vedä tavalla, että vedettävä tippuu matkasta kesken kaiken. Näin olen asian Augustinukselta ymmärtänyt.

L.L.L:llä oli eloisa Suomen oloihin sovellettu vertaus siitä, miten lammas juoksee metsässä sienten perässä. Eipä ole älyä ymmärtää suunnasta tai päämäärästä yhtään mitään. Valinnoista. Mutta Paimen etsii kunnes löytää, kutsuu ja suostuttelee kärsivällisesti viisaasti, taitavasti vaikka lammas vielä pakenee...Ja kantaa hellästi höpöläisen kotiin vain koska juuri tämä sienten perässä juoksija puuttuu laumasta ja Jeesus kyllä tuntee omansa.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 22:09
Eli kuten kirjoitit, MikkoL: "Augustinus pisti tosi rajusti hanttiin". Niinhän se juttu toimii.
 
 Kirjoittanut: nasu, 12.10.2007 22:15
Jatka vaan, tää oli vaan tämmöinen hassu välikommentti.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 13.10.2007 06:54
ei yhtään hasu väliheitto, nasu, vaan rikas ja viisas ja hyvää tekevä

kohtelias ja arvokas varoitus minulle, että en kömpelöllä, epätarkalla, vajavaisella ja tyhmällä kirjoittamisella vain peittäisi sitä jumalallista Kristuksen valkeutta, joka tätä kaveria valaisi Sanan kautta

jos urkuri kerran meinaa soittaa Kristus valo valkeuden, opetelkoon sen kunnolla seurakunnan hyväksi ennenkuin alkaa potkia jalkioita!

esimerkiksi tuo yliopiston kuviteltu nousukas, noin juuri, kuten sanot eikä niinkuin rämäpäiseseti kirjoitin.

jos Jeesus häntä alkaa vetää, niin se ei ole yksinkertainen eipäs juupas ratkaisu illan tuoksinassa vaan lopulta kamppailu elämästä ja kuolemasta, jonka elämä voittaa. kauniisti kritisoit ja aihetta onkin tuossa kohtaa siihen paljon! kiitos

No comments:

Post a Comment