Wednesday, October 12, 2011

Wulfila


Otsikko: Wulfila
Viestejä yhteensä: 22
Keskustelu aloitettu: 29.09.2007 13:47
Viimeisin viesti: 03.10.2007 14:51

 
 Kirjoittanut: MikkoL, 29.09.2007 13:47
tämä palsta on Konstantinapolin tuottama. Tämän mukaan ottaminen kaupungin kertomukseen veisi liian kauas - mutta toisaalta tämä tuo asiat yllättävän lähelle kotimaatamme Suomea.

Kerron Gotlannin saaresta, sen muinaisista ja nykyisistä asukkaista, Visbystäkin vähän.

Erityisesti haluaisin esitellä Jumalan Sanan "hopea aarteen", Codex Argenteus, jota voi käydä ihailemassa Uppsalan yliopiston kirjastossa.

Tämä ainutlaatuinen Raamatun käsikirjoitus on tärkeänä aiheena tällä palstalla.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 29.09.2007 13:51
Atta unsar, þu in himinam,
weihnai namo þein,
qimai þiudinassus þeins,
wairþai wilja þeins,
swe in himina jah ana airþai.
Hlaif unsarana þana sinteinan gif uns himma daga,
jah aflet uns þatei skulans sijaima,
swaswe jah weis afletam þaim skulam unsaraim,
jah ni briggais uns in fraistubnjai,
ak lausei uns af þamma ubilin;
[unte þeina ist þiudangardi
jah mahts jah wulþus in aiwins.]
Amen.
MikkoL: Isä meidän Wulfilan Raamatusta
suomeen on varmaan tullut paljon goottilaisia lainasanoja, tuossa huomaan synti, sinteinan, samankaltaisuutta mutta en ole asiantuntija ollenkaan. unser on saksasta tuttu ja Amen hepreasta
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 19:20
Etelä-Ruotsi on Götanmaa tai Jöötanmaa eli Götland. Sen pohjoispuolella on meille tuttu Svealand, Svea mamman svenskatalande bättre folk.

Tuo alue on suuri ja sen historia ulottuu kauas esihistoriaan, mutta pieni Gotlandin saari on sittenkin varsinainen goottien alkukoti.

Aurinkoinen saari taitaa olla suosittu lomakohde myös suomalaisille, sinne pääsee laivalla Ruotsin kautta. Kehuvat erityisesti hyviä pyöräilyreittejä ja erikoista ja kaunista luontoa.

3,140 km2 ei ole suuren suuri... suurimmassa kaupungissa Visbyssä on 22,600 asukasta ja koko saarella noin 57,600 ihmistä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 19:35
Niin että se kieli?

Gutnish

sen gutemal murretta puhutaan lähinnä Gotlannin saaren eteläpäässä, Fårössä taas puhutaan hyvin vanhaa faroymal murretta.

Saarelaiset puhuivat yleisesti gutnishia vielä keskiajan lopulla, mutta hiljalleen manner-Ruotsin vaikutuksesta on saarella oma uudempi murre, gotlannin kieli.

Nämä kaksi, gutemal ja faroymal, ovat niin mielenkiintoisia jäänteitä muinaisilta ajoilta, että siinä saamekin jää toiseksi, puhutaanhan sitä laajalti napapiirin tuolla puolen.

Faroymalia vain yhdellä pienellä saarella Itämerellä.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 20:32
Gotlannissa on 94 keskiaikaista kirkkoa, kaikki yhä käytössä.

Gotland, gootit, goottilainen tyyli.

Miten nuo Euroopan mahtavimmat goottilaiset kirkot korkeine taivasta hipovine torneineen ovat saaneet tuollaisen tyylinimen?

1200-luvulta alkaen näitä kohti Jumalan taivasta kaarien ja holvien avulla nousevia kirkkoja kutsuttiin "ranskalaisiksi" eli Opus Francigenum

Siellä tyyli kehitettiin ja se levisi yli Euroopan. Turkuun asti.

Renesanssiajalla Giorgio Vasari alkoi halveksia noita korkeita luomuksia, arkkitehtuurin ihmeitä ja sanoi "ne ovat kuin goottilaisia" tarkoittaen barbaarisia.

Goottien omia rakennuksia ei ole säilynyt kuin yksi, Theodorik Suuren (454-526) mausoleumi Ravennassa, Italiassa.

Lättähattu.

Katso kuvaa, niin ymmärrät miksi Vasarin mielestä vitsi oli oikein hyvä!
MikkoL:
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/a/aa/RavennaMausoleum.jpg
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 30.09.2007 20:37
Gotlannin matkailuesitteet kehuvat Visbytä, vanhaa Hansa-kaupunkia.

Varmaan se onkin hieno, en ole koskaan käynyt koko saarella.

Geologisesti se on myös mielenkiintoinen, paleotsooisia yli 100 metriä paksuja silurian kerrostumia ja niiden päällä ordovikia, oikein alan harrastajan paratiisi.

Mutta Hansa on meidän tarinamme kannalta eilispäivää, Wulfila on noin tuhat vuotta sitä vanhempi.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 15:34
Goottilaisten apostolin, piispa Wulfilan, uskontunnustus on säilynyt meille Auxentiuksen kirjoituksissa.

Auxentius oli hänen ottopoikansa ja Alexandrian diakoni.

koetan kääntää sen tähän englannista tunnustaen heikon kielitaitoni.

tämä uskontunnustus on erityisen mielenkiintoinen koska se on säilynyt meille Nikean ja Konstantinapolin suurten trinitaaristen kirkolliskokousten ajoilta, jolloin oppi pyhästä Kolminaisuudesta laskettiin kirkon kivijalkaan.

Gootit omaksuivat Wulfilan opetuksen joka poikkeaa tästä.

Näetkö miten?
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 15:44
Minä, Ulfila, piispa ja tunnustaja, olen aina näin uskonut ja tässä yhdessä oikeassa uskossa teen matkani Herran luokse.

Minä uskon yhteen Jumalaan, Isään, ainoa synnyttämättömään ja näkymättömään

ja hänen ainoasyntyiseen Poikaansa, meidän Herraamme ja Jumalaamme, kaiken luodun suunnitelijaan ja tekijään, jonka kaltaista ei ole (niin että vain yksi ainoa kaiken olevaisen joukossa on Isä Jumala, meidän Jumalamme Jumala)

ja yhteen Pyhään Henkeen, valaisevaan ja pyhittävään voimaan, kuten Kristus sanoi ylösnousemuksensa jälkeen apostoleilleen
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 15:51
"Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." Lk 24:49

ja taas "Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin" Apt 1:8 joka ei ole Jumala (Isä) eikä meidän Jumalamme (Kristus) vaan Kristuksen palvelija, kaikessa kuuliainen ja alamainen Pojalle, ja Poika, kaikessa kuuliainen ja alamainen Isällensä

...
(Wulfila) jonka hän asetti virkaan Pyhässä Hengessä Kristuksen kautta
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 16:02
Goottilaisen piispa Wulfilan uskontunnustus 300-luvulta on suurten pyhää Kolminaisuutta koskevien kiistojen ajalta.

Se alkaa heti alussa perustavalla ajatuksella, jonka muotoili voimakkaasti kuuluisa teologi Areios.

Areios opetti talonpoikaisjärjellä ymmärrettävällä tavalla, että jos kerran Jumala on synnyttänyt Pojan, niin on täytynyt olla aika jolloin oli vain Jumala eikä vielä Poikaa.

Siitäkös riemu syntyi.

Wulfila piti uskonsa ja opetti sen pakanuudesta kristityiksi kääntyneille gooteille, jotka muodostivat aikanaan Euroopassa suuren areiolaisen kirkon.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 16:05
Tähän ja moneen muuhun tuon vuosisadan keskustelunaiheeseen nojaa tämä huolellisesti laadittu uskontunnustus:

Me uskomme yhteen Jumalaan,
Isään,
Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan,
kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan,

ja yhteen Herraan,
Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt,
Jumala Jumalasta,
Valkeus Valkeudesta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 16:08
μοούσιον τ Πατρί,

Isän kanssa samaa olemusta, homo-ousios, oli tärkeä avainsana noissa Kolminaisuus keskusteluissa

Kielellisesti ajatellen ja muutenkin lienee selvää, että Areios on oikeassa sanoessaan, että jos kerran Poika on syntynyt Isästä, on ollut aika ennen Pojan syntymää.

Nikea vastaa tähän "joka ennen aikojen alkua on Isästä syntynyt" eli siirtää Pojan syntymisen pois tästä meidän tuntemastamme ajasta.

kristillisen kirkon omaksumissa uskontunnustuksissa on monessa kohtaa tällainen paradoksin kohta, jossa järki saa sanoa että "ok,
tämä menee minun hallinta-alueeltani muualle".

paradoksaalisuus tekee niistä niin upeita.

ne eivät ole järkeilyä vaan uskontunnustuksia.
 
 Kirjoittanut: MikkoL, 01.10.2007 16:53
tarkoittaako Wulfilan opetus siis sitä, että ruotsalaiset olisivat aikoinaan olleet areiolaisia kristittyjä?

ei tarkoita. nämä tapahtuivat kaukana Gotlannista ja Götanmaalta, paljon lähempänä Jerusalemia.

Skandinaviassa jatkui ikivanha germaanisen pakanuuden aika ja pohjolan shamaanit ja noidat suomessa (pohjan akka) vielä hyvin kauan Wulfilan ajan jälkeen.

Edes viikingit eivät olleet vielä alkaneet mellastaa, sen verran paljon noista merovinkiajoista ja Wulfilasta on ajallista etäisyyttä.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:14
Kuten Luther, Agricola ja muut Jumalan Sanan kääntäjät, myös Wulfila joutui kehittämään kielioppia ja sanastoa kääntäessään pyhän Raamatun gootiksi.

Hänellä oli vielä yksi ongelma. Miten kirjoittaa moinen kirja, kun ei ollut edes aakkosia, Skandinaviassa piirtelivät riimuja kiviin.

Wulfila kehitti Raamattua varten goottilaiset aakkoset.

Näin sanoma Jeesuksesta on syvällä goottilaisen, skandinaavisen ja germaanisen kielialueen maailmassa, on säteillyt suomalais-ugrilaiseenkin kielialueeseen.

kielitieteilijöille Wulfilan Raamattu on aarreaitta.
MikkoL:
minäkin raukka sen verran innostuin Wulfilan Raamatusta ja goottilaisista että asensin tietokoneeseeni goottilaisen fontin. ja kas kummaa, tämä nykyajan vempele näyttää noita kauniita vanhoja Wulfilan luomia kirjaimia ilman mitään vaikeuksia.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:25
Thervingien kuningas Athanaricus eli gootiksi Athanareiks (k.381) piti kiinni kansansa vanhasta pakanuudesta eikä lainkaan pitänyt piispa Wulfilan kristillisestä lähetystyöstä ja ahdisteli häntä ja hänen kanssaan Jeesusta seuraamaan lähteneitä gooteja.

Niin, keitäkö olivat Thervingit? No tietysti Greuthungien naapureita, eikö niin?

Kaksi goottilaista heimoa, toinen Dnestrin itä- ja toinen länsipuolella.

Konstantinus Suuren ja Faustan toinen poika, Konstantius II, antoi Wulfilan väelle luvan muuttaa Moesiaan nykyiseen pohjois Bulgariaan.

Siellä he asettuivat Nicopolis ad Istrum nimiseen kaupunkiin, nykyisin se on nimeltään Nikjup.

Jup. Siellä Wulfila käänsi Raamatun gootin kielell.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:32
Upean Hopea Raamatun, ei hopeaketun, matka Uppsalaan alkaa Moesiasta, jossa Wulfila käänsi Raamatun gootiksi.

Ostrogoottien mahtavin hallitsija, Theodorik Suuri (454-526) piti sitä arvossa.

Nostan lippalakkiani tälle Jumalan Sanaa kunnioittavalle ja rakastavalle kuninkaalle, joka tuolloin hallitsi Ravennassa nykyisessä Italiassa.

Hän sanoi, tehdään tästä Wulfilan käännöksestä nyt oikein kirjojen kirja.

Ja niin tehtiin, kuin sadussa ikään.

Jumalan Sana kirjoitettiin kulta- ja hopeamusteella kuninkaallisen purppuranpunaiseksi värjätylle ohuelle nahalle.

Kirjan sidonta ja kannet olivat samaa tasoa, korkeinta mahdollista.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:38
Hopea Raamatussa oli alkujaan 336 sivua, foliota.

187 sivua säilytettiin pitkään Pyhän Roomalaisen Keisarikunnan rikkaassa Werdenin Abbeyssä lähellä Esseniä nykyisessä Saksassa.

Muut sivut olivat Prahassa uskonpuhdistuksen aikoihin hallinneen Böömin kuningas Rudolf II (1552-1612) kokoelmissa. Hän oli erikoinen vanhojen esineiden keräilijä, alkemian ja tieteiden harrastaja, jolta ei oikein energiaa riittänyt muuhun, kuten hallitsemiseen.

30-vuotisen sodan lopulla 1648 ruotsalaiset valloittivat Prahan. Kustaa Adolf II:n porukat veivät Hopea Raamatun mukanaan Tukholmaan, jossa sotasaalis asetettiin kuningatar Kristiinan kirjastoon.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:44
Kuningatar Kristiina (1626-1689) kääntyi katolisuuteen ja joutui luopumaan vallastaan 1654. Hän vei Ruotsista lähtiessään tuon upean goottilaisen Raamatun mukanaan ja se päätyi samana vuonna Hollantiin.

Nyt kuvaan astuu todellinen aatelismies, ruotsalainen kreivi Magnus Gabriel De la Gardie (1622-1686), joka oli Kristiina kuningattaren rakastaja.

Kristiina ilmeisesti antoi Raamatun kreiville, ja tämä kuljetti sen Uppsalaan 1660.

Herrasmies kun oli, hän antoi sitoa upeat Hopea Raamatun sivut tosi komeisiin kansiin.

Wulfilan Raamatun mitä upeimman kuninkaallisen version matka oli näin päättynyt Ruotsiin, Uppsalaan, ei kovin kauas goottien alkukodista.

Miten ihmeellinen Jumalan johdatus.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:48
Hopea Raamattu eli Codex Argenteus on siis Uppsalan yliopiston kirjastossa, kunniapaikalla Carolina rediviva rakennuksessa.

Ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan, jos liikut Uppsalassa päin.

Joku kävi maaliskuussa 1995.

Otti lähtiessään muutaman korvaamattoman arvokkaan folion mukaansa.

En tiedä yksityiskohtia, miten Ruotsin poliisi pääsi varkaan jäljille vai pääsikö.

Kuukautta myöhemmin joka tapauksessa Wulfilan Raamatun sivut saatiin takaisin, ne oli pantu laatikkoon Tukholman keskusrautatieaseman säilytyslokeroon.

Luulen, että olisi varkaan aika vaikea kaupata hopeisin kirjaimin purppuravellumille goottilaisin kirjaimin kirjoitettua Raamattua.

se on vähän kuin koettaisi kaupata Leonardon alkuperäistä Mona Lisaa palttoonsa alta.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:50
1.
On meillä aarre verraton,
se kalliimpi on kultaa.
Myös jalokivi kallein on
sen rinnalla vain multaa.
Näin suuren lahjan taivaasta
me saimme omaksemme,
sanansa Herra Jumala
kun antoi aarteeksemme.

2.
Kun ruoste, koi ja aika syö
muun kaiken säälimättä,
kun usein päättyy ihmistyö
valmiiksi ehtimättä,
kun maa ja taivas häviää
ja aika loppuu kerran,
silloinkin horjumatta jää
tuo pyhä sana Herran.

3.
Polvesta polveen matkallaan
se samaa voimaa kantaa.
Ei raukene se milloinkaan,
vaan aina rauhaa antaa.
Ei siitä mitään katoa
muun kaiken hajotessa.
On sanan alku, perusta
Luojassa ikuisessa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:50
4.
Ah sana kallis, iäinen,
hyljätty monta kertaa!
Ei mikään tieto maallinen
voi sille vetää vertaa.
Lujempaa turvaa meille ken
voi tuoda mistään muusta
kuin armon sana ikuinen!
Se lähti Herran suusta.

5.
Jos Herran sanaan turvasit
muun turvan pettäessä,
jos sanan suojaan pakenit
maailman myrskytessä,
niin löysit paikan siunatun,
saa sydän siellä rauhaa,
sataman löysit suojatun,
ei siellä myrskyt pauhaa.

6.
Kuin vesilintu lahdella
käy alle veden pinnan
ja huuhdottuaan sulkansa
taas nostaa puhtaan rinnan,
niin puhdistuu myös henkemme
sanassa kirkkahassa
ja liikkuvansa tuntee se
olossaan oikeassa.
 Kirjoittanut: MikkoL, 03.10.2007 14:51
7.
Siis kiitos, armon Jumala,
nyt lakkaamatta aivan,
kun sinä meille sanassa
osoitat tietä taivaan.
Ken nyt on köyhä, rikas ken
sanasi saatuansa!
Sen kalliin aarteen jokainen
saa pitää omanansa.

No comments:

Post a Comment